Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kuukausittaiset arkistot: maaliskuu 2012

Kattilatesti

Olen käyttänyt reissussa viimeaikoina kolme eri kattilaa: Trangian 1,5 litran alumiinikippoa (edessä), Motonetin litran peltimukia (vasemmalla) ja Primus Litech-kippoa (oikealla).

Tein pienimuotoisen testin, jossa arvioin kattiloiden paremmuutta toisiinsa. Paras saa joka kategoriassa 3 pistettä, keskimmäinen 2 ja heikoin yhden. Kategoriat mietin seuraavasti:

  • Kattilan keveys
  • Kaasun kulutus 0,4 vesilitran kiehuttamisessa
  • Keittoaika 0,4 litralle vettä
  • Pakkautuvuus
  • Halpuus
  • Pestävyys

Testissä käytetty vesi oli kylmää kraanavettä, testipaikka oli tuuleton 0-asteinen tila. Kaasukeitin oli jokaisen kattilan kohdalla täysillä. Trangia ja Motonet testattiin ilman kantta, Primus oman kantensa kanssa.

Motonetin tulokset ja pisteet:

  • Paino 162 grammaa, 3 pistettä
  • Kaasun kulutus 6 grammaa, 2 pistettä
  • Keittoaika 4:20, 2 pistettä
  • Pakkautuvuus 2 pistettä
  • Pestävyys 2 pistettä
  • Hinta 4,90 eur 3 pistettä

Yhteensä 14 pistettä. Motonetin peltimuki olisi täydellinen, jos siinä olisi kansi. Normaali kaasupullo menee kipon sisään, mutta kaasukeitintä ei saa pakattua sinne. Kahvasta kärsii ottaa kiinni, vaikka alkutuntuman perusteella liekin voisi kuvitella lämmittävän sen tulikuumaksi.

Primuksen tulokset ja pisteet:

  • Paino 284 grammaa, 1 piste
  • Kaasun kulutus 7 grammaa, 1 piste
  • Keittoaika 5:00, 1 piste
  • Pakkautuvuus 3 pistettä
  • Pestävyys 3 pistettä
  • Hinta 25 euroa 1 piste

Yhteensä 10 pistettä. Jostain syystä olen viime reissut kantanut tätä mukanani, vaikka pisteiden valossa tämä on heikoin esitys. Ehkä olen antanut painoarvoa pestävyydelle ja pakkautuvuudelle muiden tekijöiden kustannuksella. Kaasun kulutus ei ole olennaisesti suurempi vaikka kattila on hitaampi muihin verrattuna. Kattilaan mahtuu kaasupullo ja keitin molemmat kannen alle turvaan.

Trangian tulokset ja pisteet:

  • Paino 191 grammaa, 2 pistettä
  • Kaasun kulutus 5 grammaa, 3 pistettä
  • Keittoaika 4:05 3 pistettä
  • Pakkautuvuus 1 piste
  • Pestävyys 1 piste
  • Hinta 2 pistettä

Yhteensä 12 pistettä. Trangian kattila on hieman isokokoisempi ja kaasupullon ja keittimen sovitus kattilaan ei ole optimaalisin. Alumiini on nopea lämmittämään veden, mutta ruuanjämien putsaaminen on vaikeampaa kuin muiden materiaalien kanssa. Painoon on laskettu mukaan irtokahva, joka vaaditaan tämän kanssa.

Optimaalisin kattila olisi kevyestä pellistä valmistettu Primuksen Litechin kopio. Tämmöistä ei ole vielä tullut vastaan. Painoluokassa se voisi päästä lähelle Motonetin kipon 160 grammaa. Onko jollain tietoa tässä painoluokassa (alle 200 g) olevasta kannellisesta kattilasta, jonne mahtuu pakkaamaan kaasupullon ja keittimen sisään?

 

Mainokset

Koiran rinkka

Koiran rinkasta on monenlaista hyötyä. Ensinnäkin koira voi itse kantaa kairaan sapuskansa ja muut varusteet. Toisaalta omasta rinkasta voi siirtää koiran kannettavaksi omia varusteitaan sitä mukaa, kun ruuat hupenevat. Alkuun, kuten kuvan reissulla, koiran ruuat yms. kannettiin omassa rinkassa. Alla olevassa kuvassa matkataan Termisjärveltä kompassireittiä Kuonjariin. Eli siis siitä kivikosta, josta moni ei suostu menemään. Koira suoriutui hyvin, pahimmissa kivikoissa avaran näkyvyyden alueella koira oli irti turvallisuuden takia, muuten toki kiinni.

Tämä reissun jälkeen tuli eteen rinkan valinta. Kotimaisissa nettikaupoissa vaihtoehdot ovat vähissä ja luonnollisesti kilpailun puutteessa kalliita. Saksalainen Globetrotter myy MeRu koiranrinkkaa, josta löytyy merkintöjä muiltakin kotimaisilta sivuilta. Hintaa rinkalla oli 35 euroa, eli eikun tilaamaan. http://www.globetrotter.de/de/shop/detail.php?mod_nr=103373

Paljon painoa ei pistetty, ehkä noin 4 kiloa yhteensä. Rinkassa on lapojen kohdalle tulevat pussukat ja selkään saa kiinnitettyä esim. koiran alustan tai muuta kevyttä. Hihnan voi kiinnittää periaatteessa kolmella tapaa: kaulapantaan kuten kuvassa, tai sitten rinkan etu tai takareunassa selkärangan kohdalle erityisiin lenkkeihin.

Rinkassa on Y-viilekkeet, joiden päällä on pehmuste. Pussien alla on fleecen tapainen eriste ja eräänlainen verkko. Rinkalla on myös todennäköisesti lämmittävä funktio, joka voi olla hyvä tai huono asia. Koira ylitti Suomun Aittajärvellä helposti rinkka selässään, eli sen kanssa voi myös uida. Ruuat on pakattu rinkan sisään vedenpitäviin annospusseihin. Mitään kolhuille tai vedelle altista rinkkaan ei kannata pakata, kun koira kuitenkin kaahaa päin kiviä.

Rinkan kestävyydestä pitkässä juoksussa en osaa sanoa, mutta mitään merkkejä viottumisesta ei ole. Rakenne ja materiaalit vaikuttavat laadukkailta.

Rinkan pukemista kannattaa harjoitella ja onnistuneet suoritukset palkita jo kotona. Sen jälkeen pukeminen ja rinkan kantaminen sujuu ilolla maastossa.

Myös sadetakki tuli hankittua Hurtan mallistosta. Tätä koira inhosi aluksi, mutta myöhemmin unikin maistoi illalla teltassa ilman takin riisumista. Takissa on lämmittäviä elementtejä, ja vilpoisena yönä se tuntui varmaan mukavalle. Hieman huono kuva, mutta takin päällä on tässä vielä valjaat; rinkka odottaa teltalla Riitelmäpään päiväretkeläisiä.

Merkittävää tässä on ehkä se, että koiran mukaan ottaminen ei lisää mukana kannettavaa painolastia lainkaan, vaan jopa vähentää sitä reissun edetessä. Toisaalta koiran kanssa nukutaan teltassa, jolloin teltan valinnassa täytyy tämä huomioida.

 

Alussa oli Trangia

Siihen aikaan, kun aloittelin vaellusharrastusta, liikuin piireissä joissa vannottiin perinteiden nimeen. Siksi minäkin ostin Trangian, tuon ruotsalaisen pomminkestävän keittimen. Se kolisi rinkassa painolastina useita vuosia. Vesi kiehui hitaasti, mutta varmasti. Liekin säätöä varten oli irrallinen levy, jonka kanssa poltti sormet helposti. Siltikin muutama haudutus paloi pohjaan.

Tein myös niinkuin kiellettiin, eli säästin tenua säilömällä sen polttimossa. Toisin kuin monella muulla on käynyt, en onnistunut kuitenkaan sotkemaan tenua ruokiin vuotavan polttimon kannen välistä. Tiukka se oli avata, jos sen lämpimänä oli sulkenut. Polttoaineen kuljetin erillisessä punaisessa pullossa, josta sitä polttimoon annostelin.

Ostin siihen jossain vaiheessa myös kaasupolttimen. Liekkiä pystyi säätämään just eikä melkein ja vesi kiehui silmänräpäyksessä. Kannoin edelleen mukana myös toista kattilaa ja paistinpannua, joita en käyttänyt ikinä. No, paistinpannu oli toki kantena toisinaan.

Setille tuli painoksi 1720 grammaa, ja se oli liikaa. Hintaa tämmöisellä Trangialla on about 45 euroa, polttoainepullosta veloitetaan 19 euroa ja kaasupolttimo maksoi tarjouksessa 45 euroa. Ei kovin halpaa?

Muutaman välivaiheen kautta olen päätynyt seuraavaan: Kaasupullo ja päälle ruuvattava Colemanin keitin, kattilana ja kantena toimii Primuksen Litech. Kaasupullo ja keitin pakkautuvat kattilan sisään, joten painon lisäksi säästyy pakkaustilaa, jolloin entistä pienempi kantolaite riittää. Pienempi kantolaite = paino vähenee edelleen!! Kuvan setti täydellä kaasupullolla painaa 706 grammaa, eli painossa säästöä on tullut kilon verran. Kattila maksoi 25 euroa, kaasukeitin 20 euroa ja kaasupullon saa halpahallista vitosella. Painon lisäksi tämä setti säästää puolet rahoista. (Koska menen kantapään kautta, ostan ensin painavaa kalliilla ja kevyttä/parempaa halvalla…)

Tilan säästö nähdään seuraavassa kuvassa: ei massiivinen, mutta merkittävä.

Pienennetty keittiö riittää kahdelle, ja myös 230 gramman kaasupullo on tähän asti riittänyt kahdelle viikoksi, ja jonkin verran on jäänyt jäljelle. Myönnettäköön, että varapullo on ollut kerran mukana, ja myös tupien kaasuja on käytetty toisinaan. Kattila saisi olla edelleen kevyempi, mutta tuosta parempaa pullon nielevää ei ole vielä tullut vastaan.

Olen ottanut keittimen mukaan myös päiväretkille reppuun, jolloin rinkka on jäänyt teltalle. Keittimellä keittää retkiaterian tarvitseman veden nopeasti, jolloin päiväretken voi tehdä pidemmälle. Trangia päivärepussa on on absurdi ajatus. Tähän olen myös miettinyt rinkan painoa hieman lisäävää vaihtoehtoa; kolmen desin termos on jo ostettu. Toisaalta termos vapauttaa tuparikkaalla alueella keittimen kantamisesta. Keittimen ja kaasun voi jättää kotiin, jos lämmittää kaiken veden tuvilla ja varaa päiväruuan veden mukaan termoksessa. Hätätilanteessa joutuu sitten syömään kylmän Reiterin, joka legendan mukaan on pahaa.

Tarinalla on monta opetusta: kevyempää, halvemmalla, kauemmaksi, pakkautuvammin!

Telttojani

Olen käyttänyt vaelluksilla pääasiassa neljää eri telttaa.

Alla oleva Haltin Cavity oli käytössä useilla sooloreissuilla, kuvassa olen teltan kanssa Kevolla. Tämä teltta oli mukani myös mm. Saariselällä, Kilpisjärvellä ja Kebnekaisella. Se kesti kaikki nämä reissut, mutta antautui lopulta kotipihassani sisämaassa; sivutuuli katkaisi pidemmän kaaren, jonka jälkeen kaari puhkaisi kankaat. Teltassa on se rakenteellinen vika, että isoa kaarta ei ole tuettu narulla maahan sivutuulen varalta, ja puuska pääsee taittamaan kaaren poikki. Haltin katkeilevista kaarista löytyy kertomuksia muiltakin. Painoa oli yhden (kaksikin mahtuu jotenkin) hengen teltaksi suhteellisen paljon, kaksi kiloa. Teltta oli vedenpitävä, mutta inner-first rakenteen takia sisään pääsi hieman vettä pystytysvaiheessa. Ei absidia, mutta kengät tässä saa sisä- ja ulkoteltan väliin sateelta suojaan.

Isommalla porukalla käytin viime vuosiin saakka Biltemasta ostettua 60 euron kupolitelttaa, joka on alla olevassa kuvassa. Kuva on otettu Pöyrisjärven erämaasta Kalmankaltion ja Naltijärven välimaastossa. Tämä on hinta/laatusuhteeltaan erinomainen, joskin painava. Teltta pitää yli 10 vuoden iässä edelleen vettä ja kaikki osat ovat ehjiä. Painoa on neljä kiloa, joten sen kantamiseen olen käyttänyt poikkeuksetta putkirinkkaa, jonka yläkaareen olen teltan sitonut. Lasikuitukaaret olen joskus antanut toisen kannettavaksi, jolloin oma kantamus on jäänyt kolmeen ja puoleen kiloon. Teltassa on jonkinlainen absidi, mutta sisälläkin on hyvää tilaa kokkailla. Kattoon voi ripustaa lampun yms. tarvikkeita. Inner-first hankaloittaa sateella pystytystä. Edullisestikin pystyy saamaan laadukkaan teltan, mutta tätä mallia ei taideta enää myydä.

Nykyisin käytän isomman porukan reissussa Expedin Auriga -telttaa. Tämän hankin painonsäästömielessä korvaamaan Bilteman telttaa. Painoa on noin kolme kiloa, ja teltan saa käytännössä jaettua kahdelle tai kolmelle kantajalle sopivasti. Molemmilla puolilla on omat absidit ja sisäänkäynnit. Tähän malliin mahtuu hyvin kaksi aikuista ja koira sopuisasti. Myös keittely onnistuu joko absidissa tai sisäteltassakin. Hankinnan kriiteerinä oli riittävä istumakorkeus suhteessa painoon. Tämä myös seisoo itsestään, joskin absideja varten tarvitsee laittaa yhdet kiristysnarut ja kiilat. Tunneliin verrattuna tämä lienee yhtä tukeva tuulessa ja tämän kanssa tuulen suunnan vaihtuminen kesken yön ei ole niin fataalia. Tässä teltassa ulkoteltta kiinnitetään ensin, sisäteltan voi jättää alle kiinni tai kiinnittää erikseen – nykyaikaisesti outer first. Alla olevassa kuvassa Exped kasattuna Termisjärven rantaan.

Yksinvaelluksilla käytän jo aiemmin mainitsemaani Terra Novan Laser Competition -telttaa. Se painaa 980 grammaa, siellä mahtuu kokkaamaan ja se kestää kohtuullisesti tuulta. Tärkein hankintakriteeri oli paino. Teltta kerää puutteellisen tuuletuksen takia hieman kosteutta ulkoteltan sisäpintaan tyyninä kylminä öinä, mutta helmoja nostamalla tilannetta saa parannettua. Rinkan säilytän absidissa, ja osa tavaroista mahtuu makuupussin viereen. Olen 183 pitkä ja en suosittele tätä minua pidemmälle; reilumpi makuupussi alkaa ottamaan kiinni päätyihin. Outer first, eli ei kastumisongelmaa kasatessa. Pyrin yksinvaelluksilla majoittumaan tuvissa, jos ne ovat itikattomia, jonka vuoksi teltan painoarvo varusteissa ei ole kovin suuri. Kuvassa teltta Kilpisjärvellä 1000 m korkeudessa.

Olen myös hankkinut laavun, mutta en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan vaelluksella, mutta sen sijaan olen kesäisin yöpynyt siinä helleaikaan useita kymmeniä öitä. Tuulenkesto on hyvä, siinä missä Haltin tunneli hajosi, tämä pysyi pystyssä ehjänä. Laavu on hankittu Erätukusta vajaalla 70 eurolla, ja se pitää vettä. Työnjälki on laadukasta. Laavussa on haittapuolena sisään pyrkivä vaakasuora sade, mutta valitsemalla paikan oikein tämän asian kanssa voi elää. Erätukku väittää tämän painoksi kolmea kiloa, mutta minun vaaka näyttää tälle yksilölle painoksi 2,2 kiloa. Laavu on hämmästyttävän kevyt kokoisekseen ja siksi ehdoton hankinta. Laavussa yöpyy kaksi ihmistä varuisteineen ja kolmekin hieman tilaa tekemällä. Kuvassa ei olla vaelluksella 🙂

 

Muutama sana sadeasusta …ja Haltista

Olen kokeillut sateen varalle useita erilaisia keinoja. Toiset antavat sateen kastella ja kesän kuivata, mutta itse olen pohtinut asian niin, että haluan kulkea kuivana eteenpäin sateellakin.

Ensimmäinen yritys oli edullinen kalvotakki, McKinley. Se piti sadetta muuten, mutta hihoista vesi tuli läpi. Kalvotakki on muussa käytössä tukala, ja koska tämä painon vuoksi oli ainoa mukana kannettu takki, sai se väistyä.

Hankin Haltin valmistaman sadeasun, 600 gramman painossa on takki ja housut. Tässä kuvassa vertailukohtana on kaksi euron kertakäyttötakkia.

Miten tuo takki sitten käytännössä toimi? Tammiston pojilla ja tytöillä on varmaan ollut hyvä tarkoitusperä kevyehkön sadeasun suunnittelussa, mutta ei tämä ainakaan vettä pidä. Voin sanoa, että hieman syletti olla likomärkänä kahden tuvan välillä avotunturissa tietäen, että on raahannut rinkassa kyseisen kamppeen kairaan turhan päiten. Seuraava kuva esittää takin sisäpuolta 15 minuutin sateen jälkeen. Ei, se ei ole hikeä:

Nuo edellä olevat kaksi kertakäyttösadetakkia ovat ylivoimaisia kolmella tapaa:

  • Haltin puku maksaa 79 euroa, kertakäyttötakki euron
  • Haltin puku ei pidä vettä, kertakäyttötakki pitää
  • Haltin puku painaa 600 grammaa, kertakäyttötakki 45 gramma

Kertakäyttötakissa on se huono puoli, että sen kestävyydestä ei ole takeita. Jos tuulee oikeasti lujaa pari päivää ja rinkka hiertää olkapäitä ja selkää, niin rikkihän se menee ennemmin tai myöhemmin. On myös suuri riski, että takin särkee itse esim. nappeja aukoessa.

Kyyjärveläiseltä huoltoasemalta löytyi paras ratkaisu. Wild-tuotemerkin sadetakki painaa 200 grammaa ja pitää oikeasti vettä. Olen ehtinyt testaamaan tuotetta vain pikaisesti syyssateiden aikaan, mutta kokemus on jo nyt positiivinen. Hintaa takille tuli 20 euroa. Vastaavassa painoluokassa löytyy nettikaupoista sadetakkeja, mutta hinta on usein kymmenkertainen. Pitääkö ne sitten vettä 10 kertaa paremmin?

Viikko käsivarressa 11 kilolla

Vuonna 2009 tilasin Goliten mainion Jam2-repun. Tätähän piti sitten kokeilla käytännössä viikon reissulla Käsivarressa. Reitti kulki Luontotalolta Saarijärvelle, Kuonjarjohkalle, Meekolle, Urtashotellille ja Lossun kautta Didnua alas.

Ohessa varustelista kaapattuna Excelistä, klikkaa kuvaa – saat paremmin selvää:

Tältäkin reissulta tuli hieman ruokaa takaisin. Jam2 on kevyt rinkka, mutta varsinaisesti vaelluksella olen käyttänyt sitä vain tämän kerran. Joka kerta, kun rinkasta tarvitsee jotain, se on purettava, ellei tarvittava tavara satu olemaan päällimmäisenä. Kantomukavuus on hyvä, mutta kaipaisin viilekkeiden ja rinkan välille olkapäille kiristyshihnoja. Käsittääkseni uudemmassa versiossa tämä puute on korjattu.

Turhuuttakin oli mukana. Kilpisjärven aavoilla kesäkelissä GPS on melko turha varuste. Samoin fleecekerrasto oli yliammuttu, sillä koko reissun ajan aurinko paistoi pilvettömältä. Tokihan siellä saattaa olla heinäkuussakin kylmä, mutta omalle kohdalle ei ole vielä sattunut?

Keittely muuten onnistuu tuossa Terra Novan koirankopissa, se tuli testattua. Varovainen toki tulee olla.

Kuvassa Teltta ja rinkka Kuonjarvarrin ja Duolljehuhputin välisssä noin 1000 m korkeudessa – siellä on vettäkin purossa.

Tässä on näkyvillä Jam2 ennen reissuun lähtöä. Crocseja lukuunottamatta kaikki rojut mahtuivat sisälle 50 litraan. Crocsit tykkään pitää muutenkin rinkan ulkopuolella; ne ovat yleensä kosteat ja ne on nopeasti saatavilla ylityksiä varten purkamatta rinkkaa.

 

Retkiruuasta

Olen pyrkinyt ruuan suhteen vaelluksilla minimoimaan mukana kannettavan ruuan eri tavoin:

  • Mahdollisimman paljon kaloireita painoon suhteutettuna
  • Mahdollisimman pieneen tilaan pakkautuvaa ruokaa
  • Etukäteen mietityt annoskoot

Ruuan suhteen on vielä hiottavaa, koska jokaiselta reissulta ruokaa on tullut takaisin. Tässä täytyy toki myös huomioida, että turvallisuuden takia mukana pitää olla yhden ylimääräisen päivän ruoka.

Nyrkkisääntönä pidän, että mukana kannettavassa ruuassa täytyy olla vähintään 300 kilokaloria 100 grammaa kohden. Ruokapakettien kyljestä selviää tämä luku, ja lisäksi on hyvä käyttää http://www.fineli.fi tietokantaa apuna.

Varsinaiset pääateriat perustuvat joko irtopastaan tai valmiiseen pasta-aterioihin. Pasta-ateriat jakautuvat vielä tilanteen mukaan kattilassa tai pussissa valmistettaviin. Pussissa valmistettava on kätevä, koska reissun päällä ei tarvitse tiskata. Makaronin sijaan käytän spagettia, koska se pakkautuu pienempään tilaan. Joitakin kuvaavia lukuja:

  • Pasta 320 kcal/100 g
  • Pasta-ateria 440 kcal/100 g
  • Retki-ateria 480 kcal/100 g
  • Pussitomaattikeitto 420 kcal/100 g

Kuivaan itse jauhelihan: 400 gramman jauhelihapaketti painaa kuivattuna vähän päälle 100 grammaa ja tästä riittää lihaa neljään ateriaan.

Leipänä käytän nykyään pelkästään hapankorppua, koska kalorien määrä suhteessa tilavuuteen on kompakteinta tässä muodossa. Ennen kannoin näkkäriä, mutta se vie turhan paljon tilaa rinkassa. Hapankorpussa kaloreita on vain 330 kcal/100 g, mutta olen silti pitänyt leipäpuolen mukana. Korpun mukana menee hyvin metwursti (400 kcal/100 g) ja voi (730 kcal/100 g).

Nykyinen settini

Tämmöisellä setillä olin kahdeksan päivää UKK-puistossa syyskuussa 2012:

  • Telttana Exped, joka oli jaettu kahden aikuisen + koiran (rinkka selässä) kesken. Tästä kertyi noin kilo per kantaja.
  • Rinkka Osprey Exos 900 g + sadesuojana jätesäkki 15 g
  • Makuupussi Haglöfs Goga 1100 g + alusta Therm-a-Rest Prolite 328 g
  • Kaasukeitin Coleman 120 g + Kaasu 375 g + Kattila Primus 300 g
  • Muki LMF 65 g + Aterin LMF Spork 9 g
  • Vesiastia muovipullo 28 g
  • Puukko + tiskaussieni 100 g
  • Kompassi + GPS + Kamera + Kännykkä + varaparistoja 500 g, Kartta 100 g.
  • Rinkassa olevat vaatteet kulkuvaatteiden lisäksi: Sadehousut 195 g + Sadetakki 220 g + Fleecekerrasto 440 g + Pipo/hanskat/Sukat 120 g. Taukokengiksi Crocsit 250 g. WC-paperi, hygienia yms sekalainen roju painoivat noin 300 grammaa.

Excel-taulukkoni mukaan koko rinkan paino ilman ruokia oli 6370 grammaa, joka on varsin kevyt ns. kuivapaino. Tästä voisi vielä tinkiä hieman, mutta silloin turvallisuudesta ja mukavuudesta pitäisi tinkiä. Ykkösgrammoja saisi tingittyä esim. vaihtamalla mukin, puukon ja kattilan. GPS ei ole pakollinen varuste, mutta se on muutaman kerran auttanut hankalassa paikassa ja sitä on mukava seurata matkan edetessä, ja sen avulla voi hieman mallata saapumisaikaa asentopaikalle.

Yksinvaelluksilla käytän suunnilleen samaa settiä, mutta telttana on tällöin mukana Terra Novan kevyt Laser Competition, joka painaa vaivaiset 900 grammaa, vaikka on kaksikerrosmallia. Tuon verran voisi karsia, jos ottaisi varaustuvan, mutta toisaalta tykkään valita reitin kelin ja mielentilan mukaan. Varaustupien varassa joutuisi suunnittelemaan koko lenkin etukäteen.

Niin, tuo syyskuun reitti lähti Aittajärveltä, jossa ensimmäinen yö. Sieltä kuljettiin Sarviojalle. Sarviojalta mentiin Pälkkimän laavulle, sieltä päiväretki Sokostin taakse ja illaksi Luirolle saunomaan. Luirolla pari yötä, saunoen ja Sokosti huiputtaen. Luirolta palattiin hissukseen kohti Aittajärveä. Viimeinen yö vietettiin Aittajärven laavulla, josta aamulla kevyt marssi autolle.

Ruokapuolesta on sen verran juttua, että kirjoittelen siitä oman tarinan.

Alla olevassa kuvassa kantamukseni:

Yhden rinkan tarina

Hei kaikki lukijat. Kerään tähän blogiini ajatuksia vaeltamisesta – mutta keskittyen varustepuoleen. Olen onnistunut vajaan kymmenen vuoden aikana keventämään viikon vaelluksella tarvittavien varusteiden määrää ja painoa. Ennen kannoin yli 20 kiloa tavaraa ja ruokaa tunturiin, nyt pärjään reilulla 10 kilolla.

Luvassa on myös testejä – sikäli kun aikaa niihin riittää.

Mottoni kuuluu ”jokainen gramma on liikaa”. Tavoitteeni on kokea luontoelämyksiä mahdollisimman vähällä kantamuksella – mutta kuitenkin turvallisesti.