Kokemuksiani UKK-puistosta

Ajattelin kertoa hieman kokemuksiani Urho Kekkosen kansallispuistosta.

Ensimmäisen reissun tein sinne joskus kymmenisen vuotta sitten. Kiertelin suhteellisen painavan rinkan kanssa perusosassa lähinnä tupien välisiä reittejä. Lähtö- ja paluupaikka oli silloin Saariselän taajama. Tällä reissulla yövyin teltassa, mutta olinpa yhden yön Rumakurun uudessa päivätuvassa penkillä. Tuolloin Taajoslaavukin oli vielä vanhalla paikallaan, entisen Taajostuvan pihapiirissä. Sitten ne siirsivät laavun oikeastaan paremmalle paikalle joen toiselle puolelle. Nyt Kutturapäitä voi ihailla laavulla istuen tai maaten.

Myöhemmin siirryin aloittamaan reissuni Kiilopäältä. Myös ajankohta muuttui viimeisen juhannusreissun jälkeen syksyyn. Kiilopäällä pysäköinti maksaa, kun tonttimaa on niin vähissä. No olipahan kiesi silmän alla. Joskus lähdin niin myöhään syksyllä, että Kiilopää oli jo suljettu palatessani.

Kiilopäältä reissu suuntautui ensin Rautulammelle, jonne tuli pitkän ajomatkan jälkeen parin tunnin marssi. Syksyllä siellä on toisinaan pirun kylmä; lämpö karkaa kuopasta tuntureille. Muistan palelleeni teltassa ainakin kerran. Vaikka Rautulammella on päivätupa, siellä on monesti myös muutama nukkuja lattialla.

Rautulammelta matka jatkui kohti Lankojärveä, mutta jollain reissulla myös Hikiojan suuntaan kohti Kotakönkään laavua. Kotakönkäällä täytyy ylittää Suomujoki ja siellä on silta. Löydät sillan näin: kun näet laavun Hikiojalta tullessa suvannon takana, kävele itään päin alavirtaan, silta nököttää kallioiden takana piilossa, mutta löytyy vihdoin. Lankojärveltä tulijan kannattaa kääntyä takaisin päin, jos vastaan tulee suvanto, jonka takana laavu on.

Kotakönkään laavulta on luontevaa jatkaa Tuiskukurun tuvalle. Olen kävellyt aina polkua pitkin kurun koillisreunalla, mutta joku suositteli myös menemään kurun pohjaa. Ainakin, jos kasvit kiinnostavat. Tuiskukuru pitäisi taas sisällyttää ohjelmaan, koska en ole käynyt siellä remontin jälkeen.

Tuiskukurun tuvalta on lyhyt matka Luirolle. Luirolla on iso tupa, sauna ja sinne mennessä täytyy ylittää Luirojoki, joka kuitenkaan ei ole mitenkään vaikea rasti. Pitkävartinen vaelluskenkä riittää ylityksessä normaaliveden aikaan. Luiron tuvalta on helppo rasti käydä huiputtamassa Sokosti.

Takaisin päin olen mennyt eri reittejä. Joskus Tuiskukurun kautta Suomunruoktuun ja joskus Maantiekurua pitkin Porttikosken ja Lankojärven kautta. En koskaan kuitenkaan täsmälleen samaa reittiä pitkin. Porttikosken ja Lankojärven väli on välillä viheliäistä kulkea Suomun varressa.

Myöhemmin selvittelin, kuinka autoillaan Aittajärvelle, puiston Pohjoispuolelle. Kiilopää väistyi aloituspaikkana ja ajomatka piteni tunnilla. Toisin kuin monesti väitetään, Aittajärven tie on nykyisin kelpo kunnossa autoilla. Alkumatka taittuu 60-80 km/h vauhdilla ja loppumatka 40-50 km/h vauhdilla. Viimeiset kilometritkin on korjattu hyvään kuntoon. Lähellä parkkipaikkaa Aittajärvellä on laavu. Siinä on hyvä yöpyä ennen tai jälkeen ajomatkan.

Aittajärveltä olen mennyt joko Sarviojalle tai Muorravaarakanjoen ylityksen kautta Jyrkkävaaraan. Molemmista paikoista pääsee jatkamaan kätevästi Muorravaarakan tuvalle. Muorravaarakan tupa on melkoisessa laaksossa. Sieltä joutuu nousemaan jyrkästi, olipa sitten menossa Luirolle, Sarviojalle Pirunportin läpi tai Anterin tuvalle. Olen käynyt nuo kaikki välit, ja seuraavaksi suunnitelmissa onkin suunnistaa Muorravaarakan tuvalta joen vartta ylös latvoille saakka. Sokostin päältä tuo laakso näytti vallan hienolta leiripaikalta.

Anterin tupa on Anterijoen varressa. Se ei pohjaltaan noudata perinteistä UKK-puiston tupaa, eli siinä on vain avoin puoli ja erillinen keittiö. Rannassa on sauna ja uimapaikka. Anterijoen voi ylittää tuvan kohdalta helposti. Anterin tuvan vierestä menee Raja-Joosepista Hammaskurun taakse kulkeva vanha tukkitie. Autoilu ja mönkijäajelu on sallittua vain luvan perästä. Polkupyörällä voi pyöräillä Anterin pyöräparkkiin asti, joka on laavu tien varressa, lähellä Anterin vanhaa rajavartioasemaa. Asemalla ei ole enää aktiivista toimintaa, mutta pihapiiristä voi vaikka bongata rivitalon, vaikka lähin sivitys on yli 30 kilometrin päässä.

Anterin tuvalta voi kävellä Hammaskurun tuvalle kahtakin eri reittiä, tunturissa on hienot maisemat, mutta tukkitie on nopeampaa kulkea. Hammaskurun tuvalta menee taasen polku Kärppäjärvien kautta Luirolle.

Olen parikin kertaa kävellyt loppumatkasta Luirolta päivässä Aittajärvelle Maantiekurua pitkin. Reitti on hieman raskas, koska onnistun usein hävittämään polun jossain puolen välin tietämissä. Luirolta kohti Maantiekurua on laavu Pälkkimäojalla. Se on hyvä tukikohta esimerkiksi liikuttaessa Luiron ja Muorravaarakan tai Sarviojan väliä. Joissain kartoissa laavu on piirretty melkein kilometrin väärään kohtaan. Tämä kohde kannattaa tarkistaa kartoista huolella ennen lähtöä. Sinne ei edes mene kunnon polkua, koska laavu on suhteellisen tuore tapaus.

Kysykää mitä vain UKK-puistoon liittyvää. Vastaan mitä vain, moni on minua kokeneempi tämän retkikohteen suhteen.

Advertisement

Haglöfs Lim 50, tupapussi

Hankin seuraavaa reissua varten ns. tupapussin, koska tämmöistä kevyttä versiota minulla ei vielä ole ollut. Haglöfs näköjään ilmoittaa painot just eikä melkein, pussi painaa tasan 520 grammaa grammavaa´alla punnittuna, eli sen verran mitä ilmoittivat. Säilytyspussi on sitten 40 grammaa päälle. Kotimaisilla valmistajilla painoja ilmoitetaan jopa 300 grammaa pieleen, joten opittavaa on ainakin siellä Tampereen suunnalla.

Youtubessa on lyhyt ruotsinkielinen esittely.

Pussi soveltuu tupakäyttöön Lapissa, mutta etelämmässä sen turvin uskaltaa lähteä kesällä muutaman päivän retkelle, jos säätiedotus lupaa yöksi yli kymmentä astetta. Pidemmillä matkoilla  sääennusteen luotettavuus onkin jo sitten kyseenalainen, ja pussiksi kannattaa valita lämpimämpi.

 

 

Viikko tunturissa kahdeksan kilon repulla

Otsikon aiheesta on väännetty kättä vaellusnetissä ikuisuuden ajan. Joku pyysi kuitenkin varustelistaa esille, joten kerron tässä varustuksen tämän hetken suunnitelman mukaisesti. Reppu käsittää selässä kulkevat tavarat, eli ei kulkuvaatteita. Lämpimällä kelillä osa kulkuvaatteista saattaa siirtyä repun puolelle. Kuten kerroin aikaisemmin, tämä reissu mennään tupien varassa, eli ei telttaa, patjaa tai tyynyä. Päiväreppu mahdollistaa pidemmät lenkit ilman kaiken raahaamista mukana.

• Reppu Golite Jam2, 753 g
• Makuupussi Haglöfs, 520 g
• Päiväreppu huiputuksiin yms. Halti, 206 g

Ruokailuvälineiden osalta menen minimillä, en ota mukaan edes keitintä. Viime reissulla kokeilin lämmittää kuuman veden termokseen ja lisään sen sitten valmisruokapussiin matkalla.

• Kattila Motonet peltimuki (esitelty aiemmin blogissa), 162 g
• Muki LMF, 65 g
• Aterin Spork, 9 g
• Juomapullo, 0,5 l, 28 g
• Termospullo Primus, 311 g
• Tiskisieni, 5 g

Varavaatetusta on mukana jonkun verran, sadeasun takin sijaan ajattelin ottaa viitan, joka toimii sitten myös repun sadesuojana. Viitan kanssa tuuletuksen pitäisi toimia paremmin, ja alla olevat vaatteet eivät kostu hiestä niin runsaasti.

• Sadehousut (varahousuina), 195 g
• Sadeviitta jostain halpahallista, 237 g
• Kerrasto fleeceä Wild, 440 g
• Pipo, buffa ja hanskat, 138 g
• Varasukat, 40 g
• Sandaalit, Crocks-kopio, 250 g
• Hyttysverkko, 10 g

Muut varusteet koostuvat hygienia- ja viihdeosastosta:

• Kamera Canon, 199 g
• Varaparistot edelliseen, 37 g
• Kartta ja kompassi, 110 g
• Kirja luettavaksi, 150 g
• Hygieniapussukka, 260 g
• Itikkamyrkky, 72 g
• Pyyhe, 50 g
• Wc-paperi, 85 g

Näistä syntyy yhteensä reippaat 4,3 kiloa, eli ruuille on varaa 3,7 kiloa, jotta pysytään tavoitepainossa. Todennäköisesti paino heilahtaa pikkuisen yli 8 kilon, jotta saan mukaan järkevät ateriakokonaisuudet ja hieman herkkuja. Ruokien osalta mietin vielä hetken ja palaan sitten asiaan uuden artikkelin kanssa.

Retkiruuan määrä reissulla

Vaellusnetissä keskusteltiin ruuan määrästä reissussa. Viime reissulla söin käytännössä joka päivä samalla tavallla, mutta ensimmäisenä iltana vain kevyen iltapalan.

Aamiaiseksi:

• 3 dl teetä
• 3 hapankorppua, joissa päällä oikeaa voita, kaksi metwurstia per leipä ja 1 siivu emmentalia jaettu kolmelle korpulle.
• 1 dl puurohiutaleita haudutettuna kuumaan veteen

Lounas:

• BB valmisateria, vesi keitetty valmiiksi aamulla 0,35 termokseen. Ei keittelyä kesken päivän.
• 3 hapankorppua, samat lisukkee kuin aamulla.

Illallinen:

• Knorr valmispasta lisättynä 50 grammalla spagettia ja 50 grammalla kuivattua jauhelihaa.
• 3 em. hapankorppua
• Teetä 3 dl
• Rommia 1 dl
• 4 dominokeksiä

Paino näillä ruuilla jää noin 600-700 grammaan per päivä. Kertaakaan ei ollut oikeasti nälkä. Knorrit ovat tosi tuhteja, kun niihin vielä tunkee lisukkeeksi spagettia ja jauhelihaa. Rommi tuo myös kaloreita. Paino tippui viikon aikana kolmisen kiloa, mutta vieläkin olisi varaa pudottaa hieman normaalimittoihin…

Suhteellisen askeettinen settihän tämä on, herkkuja ei juuri ole ja vaihtelua tuo lähinnä pussiruokien muutama eri maku. Mutta syömäänhän tuonne ei mennä, vaan katselemaan maisemia.

Luvaton hirvenkaato ja maaoikeusasia pt. 2

Pohdin aiemmin tänä vuonna tässä blogissani saamelaisten maaoikeusasiaa, ja sen vaikutusta meidän retkeilijöiden asemaan tulevaisuudessa.

Kevolla oli kaadettu hirvi, kelkat ja aseet menivät valtiolle, ja asialla olivat paikalliset ihmiset. http://yle.fi/uutiset/luvaton_hirvenkaato_toi_ehdollista/6200662

Kysyin tästä ”tunturiin ei kellään ole menemistä” eräältä. Hän sanoi, että retkeilijöitä tunturissa vastustaa se joukko, joka ei halua sinne ylimääräisiä silmäpareja – eli salakaatajat, porovarkaat, kännissä ajelijat yms. Tämän takia myös saamelaiskäräjät taitavat olla asiasta hissukseen, koska asia voisi nousta tapetille, media alkaisi kysymään, miksi tunturiin ei haluta meitä rinkkasatiaisia.

Joka tapauksessa ilmapiiri lienee semmoinen, että pieni osa hyväksyy meidän varauksetta, suurinta osaa ei kiinnosta ja pieni, mutta äänekäs joukko vastustaa. Meidän retkelijöiden on kuitenkin pidettävä silmät ja korvat auki, nyt kun maaoikeuskysymys on taas tapetilla, ja pidettävät huoli, että myös meidän jokamiehenoikeudet huomioidaan.

Nuo Kevon puiston säännökset ovat osalle paikallisia yhtä tyhjän kanssa – ja ymmärrän sen hyvin. Puistohan on perustettu heidän ikiaikaisille paikoille, ja joka tapauksessa siellä saa asioikseen ajaa vaikka mönkijällä tai maastoautolla esimerkiksi porojen tai hillan perässä. On myös todellinen sattumusten summa, että joku on onnistunut jäämään kiinni, sillä valvonta kohdistuu kuuleman mukaan lähinnä teiden varsille ja sisääntuloväylille. Ja tuskin tässäkään tapauksessa käräyttäjä oli retkeilijä.

Tässä vielä aihetta sivuten pari kirjoitusta aiheesta: http://www.eduskunta.net/ulkoministeri_ja_saamelaisten_maaoikeudet.html ja http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/suomi/misc/aamulehti061210.html