Luvaton hirvenkaato ja maaoikeusasia pt. 2

Pohdin aiemmin tänä vuonna tässä blogissani saamelaisten maaoikeusasiaa, ja sen vaikutusta meidän retkeilijöiden asemaan tulevaisuudessa.

Kevolla oli kaadettu hirvi, kelkat ja aseet menivät valtiolle, ja asialla olivat paikalliset ihmiset. http://yle.fi/uutiset/luvaton_hirvenkaato_toi_ehdollista/6200662

Kysyin tästä ”tunturiin ei kellään ole menemistä” eräältä. Hän sanoi, että retkeilijöitä tunturissa vastustaa se joukko, joka ei halua sinne ylimääräisiä silmäpareja – eli salakaatajat, porovarkaat, kännissä ajelijat yms. Tämän takia myös saamelaiskäräjät taitavat olla asiasta hissukseen, koska asia voisi nousta tapetille, media alkaisi kysymään, miksi tunturiin ei haluta meitä rinkkasatiaisia.

Joka tapauksessa ilmapiiri lienee semmoinen, että pieni osa hyväksyy meidän varauksetta, suurinta osaa ei kiinnosta ja pieni, mutta äänekäs joukko vastustaa. Meidän retkelijöiden on kuitenkin pidettävä silmät ja korvat auki, nyt kun maaoikeuskysymys on taas tapetilla, ja pidettävät huoli, että myös meidän jokamiehenoikeudet huomioidaan.

Nuo Kevon puiston säännökset ovat osalle paikallisia yhtä tyhjän kanssa – ja ymmärrän sen hyvin. Puistohan on perustettu heidän ikiaikaisille paikoille, ja joka tapauksessa siellä saa asioikseen ajaa vaikka mönkijällä tai maastoautolla esimerkiksi porojen tai hillan perässä. On myös todellinen sattumusten summa, että joku on onnistunut jäämään kiinni, sillä valvonta kohdistuu kuuleman mukaan lähinnä teiden varsille ja sisääntuloväylille. Ja tuskin tässäkään tapauksessa käräyttäjä oli retkeilijä.

Tässä vielä aihetta sivuten pari kirjoitusta aiheesta: http://www.eduskunta.net/ulkoministeri_ja_saamelaisten_maaoikeudet.html ja http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/suomi/misc/aamulehti061210.html

Advertisement