Menneellä viikolla siis vierailin taas kerran Käsivarren hienoissa maisemissa ja kokeilin samalla kulkemista tähän asti keveimmällä rinkalla. Rinkka ei tuntunut selässä käytännössä miltään ja kulkemisen rankkuus tulikin itse matkoista ja haastavasta maastosta. Normaalin kivisyyden lisäksi maasto oli runsaiden sateiden vuoksi erittäin mutainen ja märkä. Lisäksi sääskejä on runsaasti. Sääskien esiintyminen oli mielenkiintoista; niitä ei ollut neljän tuulen tien ja Kuonjarin tuvan välillä käytännössä lainkaan, mutta sen sijaan Meekon ja Haltin välillä mustanaan. Jopa Haltin tuvilla saakka ilma oli mustana sääskeistä, mikä ei ole normaalia. Ottakaa hyttysmyrkkyä, jos menette tuonne tänä syksynä.
Sitten niistä varusteista hieman. Goliten Jamiin oli pakattu vain välttämättömin, eli vaatetta, pieni makuupussi, ruokailuvälineet, ruokaa ja lääkkeitä yms pientarvikkeita. Extrana oli mukana 200 gramman päiväreppu, jolla tein päiväretkiä. Crocsit on kätevät ylityksissä ja leirikenkinä. Loppumatkasta hyödynsin Jamin ”pienennysmahdollisuutta”, eli pohjan lenkeillä kuormaa sai nostettua ylöspäin ja lähemmäs selkää – kätevää. Repussa oli jo lähtiessä hieman tilaa, eli tämän kanssa pystyisi kantamaan isommankin määrän ruokaa, jolloin tupien varaan laskettuna vaelluksen keston voi venyttää puoleentoista-kahteen viikkoon. Jostain syystä itselläni ei ole kaipuuta olla yli viikkoa tunturissa.
Keittiössä kokeilin nyt toisella reissulla termospulloa keittimen sijaan. Yllä olevassa kuvassa on ruokahetki Ridnin huipulla. Tuvalla lämmitettyä vettä 0,35 litraa, spork ja BB muonapussi päiväreppuun ja ateria onnistuu missä tahansa kevyesti. Tämä kasvattaa myös päiväretkien pituutta, koska lämpimän ruuan saa näppärästi mukaan, eikä välillä tarvitse käydä leirissä aterioimassa.
Välissä oli aikaa perehtyä myös karttoihin. Moni tulee Guolasjärveltä Norjan puolelta Käsivarren maastoon. Ei pelkästään huiputtaakseen Haltin, vaan myös esimerkiksi Somasjärven ja Urtaslaakson suuntaan. Haltin yli tuleva reitti on korkeuseroltaan suuri, siellä on leikkimökin kokoisia lohkareita ja pahtoja, usein myös sumua ja rinkka on yleensä täysi. Helpommaksi – kartan mukaan – reitin Käsivarren puolelle saa, kun lähtee Guolasjärven rantaa lounaaseen, nousee ennen Marfejokea tunturiin ylös ja kulkee järvien 830, 850 ja 829 kautta Pitsusjoen tuvalle. Siitä on sitten hyvä laskea tauon tai yöpymisen jälkeen Pitsusjärvelle ja Pitsusjärven tuvalle Kalottireitille. Guolasjärven lähtö on 790 mpy, korkein kohta matkalla 860 mpy, eli nousua vain 70 metriä, kun Haltin kautta nousua tulee 575 metriä. 850 järveltä laskua tulee lähes koko matka Pitsusjärvelle saakka, jossa on sitten suhteellisen tasainen ranta Kalottireitille saakka.
Halti on hyvä käydä sitten huiputtamassa vaikka Pitsukselta merkittyä reittiä pitkin. Eksymisen vaara sumussa Norjan puolen Haltille pienenee huomattavasti. Tekasin kartan selventämään kertomaani, kts. alempana. Kannattaa hankkia tätä reissua varten Norjan kartta Raisduottarhaldi 1:50000. Sitä saa Suomesta karttakeskuksen kautta (esim. Helsingissä Kaisaniemen myymälä), tai monesti edullisemmin tilaamalla Ruotsista Lantmäterietin kautta.
Seuraavalla reissulla ei rikota ennätyksiä, sillä mukaan lähtee telttailutarpeet. Ajankohta on alustavasti syyskuussa, kunhan yöpakkaset ovat teloneet pohjoisen sääskit.
Sokosti 