Käsivarren kuulumisia

Menneellä viikolla siis vierailin taas kerran Käsivarren hienoissa maisemissa ja kokeilin samalla kulkemista tähän asti keveimmällä rinkalla. Rinkka ei tuntunut selässä käytännössä miltään ja kulkemisen rankkuus tulikin itse matkoista ja haastavasta maastosta. Normaalin kivisyyden lisäksi maasto oli runsaiden sateiden vuoksi erittäin mutainen ja märkä. Lisäksi sääskejä on runsaasti. Sääskien esiintyminen oli mielenkiintoista; niitä ei ollut neljän tuulen tien ja Kuonjarin tuvan välillä käytännössä lainkaan, mutta sen sijaan Meekon ja Haltin välillä mustanaan. Jopa Haltin tuvilla saakka ilma oli mustana sääskeistä, mikä ei ole normaalia. Ottakaa hyttysmyrkkyä, jos menette tuonne tänä syksynä.

Sitten niistä varusteista hieman. Goliten Jamiin oli pakattu vain välttämättömin, eli vaatetta, pieni makuupussi, ruokailuvälineet, ruokaa ja lääkkeitä yms pientarvikkeita. Extrana oli mukana 200 gramman päiväreppu, jolla tein päiväretkiä. Crocsit on kätevät ylityksissä ja leirikenkinä. Loppumatkasta hyödynsin Jamin ”pienennysmahdollisuutta”, eli pohjan lenkeillä kuormaa sai nostettua ylöspäin ja lähemmäs selkää – kätevää. Repussa oli jo lähtiessä hieman tilaa, eli tämän kanssa pystyisi kantamaan isommankin määrän ruokaa, jolloin tupien varaan laskettuna vaelluksen keston voi venyttää puoleentoista-kahteen viikkoon. Jostain syystä itselläni ei ole kaipuuta olla yli viikkoa tunturissa.

Keittiössä kokeilin nyt toisella reissulla termospulloa keittimen sijaan. Yllä olevassa kuvassa on ruokahetki Ridnin huipulla. Tuvalla lämmitettyä vettä 0,35 litraa, spork ja BB muonapussi päiväreppuun ja ateria onnistuu missä tahansa kevyesti. Tämä kasvattaa myös päiväretkien pituutta, koska lämpimän ruuan saa näppärästi mukaan, eikä välillä tarvitse käydä leirissä aterioimassa.

Välissä oli aikaa perehtyä myös karttoihin. Moni tulee Guolasjärveltä Norjan puolelta Käsivarren maastoon. Ei pelkästään huiputtaakseen Haltin, vaan myös esimerkiksi Somasjärven ja Urtaslaakson suuntaan. Haltin yli tuleva reitti on korkeuseroltaan suuri, siellä on leikkimökin kokoisia lohkareita ja pahtoja, usein myös sumua ja rinkka on yleensä täysi. Helpommaksi – kartan mukaan – reitin Käsivarren puolelle saa, kun lähtee Guolasjärven rantaa lounaaseen, nousee ennen Marfejokea tunturiin ylös ja kulkee järvien 830, 850 ja 829 kautta Pitsusjoen tuvalle. Siitä on sitten hyvä laskea tauon tai yöpymisen jälkeen Pitsusjärvelle ja Pitsusjärven tuvalle Kalottireitille. Guolasjärven lähtö on 790 mpy, korkein kohta matkalla 860 mpy, eli nousua vain 70 metriä, kun Haltin kautta nousua tulee 575 metriä. 850 järveltä laskua tulee lähes koko matka Pitsusjärvelle saakka, jossa on sitten suhteellisen tasainen ranta Kalottireitille saakka.

Halti on hyvä käydä sitten huiputtamassa vaikka Pitsukselta merkittyä reittiä pitkin. Eksymisen vaara sumussa Norjan puolen Haltille pienenee huomattavasti. Tekasin kartan selventämään kertomaani, kts. alempana. Kannattaa hankkia tätä reissua varten Norjan kartta Raisduottarhaldi 1:50000. Sitä saa Suomesta karttakeskuksen kautta (esim. Helsingissä Kaisaniemen myymälä), tai monesti edullisemmin tilaamalla Ruotsista Lantmäterietin kautta.

 

Seuraavalla reissulla ei rikota ennätyksiä, sillä mukaan lähtee telttailutarpeet. Ajankohta on alustavasti syyskuussa, kunhan yöpakkaset ovat teloneet pohjoisen sääskit.

Reissukuulumisia

Palasin äskettäin maastosta reissulta, josta jo aiemmin kerroin. Nyt voin myös paljastaa retkikohteeni: vietin viikon Käsivarren erämaassa tutuissa maisemissa liikkuen Kalottireitin ympäristössä.

Luontotalon parkkipaikalla vaaka näytti rinkan painoksi reilut kahdeksan kiloa, ja palatessa painoa oli 5,5 kiloa. Oikeastaan mitään isompaa ei uupunut ja toisaalta mitään turhaa ei ollut mukana.

Sääskejä on runsaasti ja keli on sateiden vuoksi mutainen. Vettä satoi muutaman kerran.

Kulkuvaatetus tulee kokemaan muutoksia housujen osalta, koska Varustelekan Mil-Tecit eivät kestä: kangas on hyvää mutta ompelutyö ala-arvoista. Paikkasin jo tuliteristä housuista persvahvikkeen ompeleen Paistunturien reissun jälkeen ja nyt antoi periksi katkolahkeen vetoketjun ompelutyö. Tokmannista ostetut Vaeltaja-housut sentään kestivät lähes 10 vaellusta ja sen päälle huomattavan määrän arkikäyttöä.

Sadeviitta toimi loistavasti: se tuuletti kosteuden pois ja suojasi myös rinkan. Seuraavaksi etsin kestävämmän version viitasta, tämä nykyinen ei ole kovin lujaa tekoa. Jos kellään on vihjettä kevyestä ja kestävästä viitasta, jonka alle myös reppu mahtuu, niin kommentoikaa.

 

Lähtö lähestyy

Lähtö on käsillä loppuviikosta. Rinkka on jo pakattu, ja kalavaaka näytti painoksi 7,4 kiloa ilman kylmiä ruokia. Rinkkaan menee vielä metwurstia, juustoa ja paketti voita. Ruokakuvio kuudelle päivällä on muutenkin selvä:

• 6 pussia retkiaterioita, nämä syön maastossa kippaamalla termoksesta tuvilla keitettyä vettä perään
• 6 pussia normaaleja tavallisen kaupan pasta-aterioita
• 60 kpl hapankorppuja
• 200 g voita
• 300 g emmentaalia
• 500 g metwurstia
• 16 suklaakeksiä
• 20 kpl teepusseja
• 15 kupillisen verran murukahvia

Näillä eväillä rinkan lähtöpaino heilahtaa jonkin verran yli tavoitteena olleen kahdeksan kilon, mutta ruokaa on varman päälle. Voita ja metwurstia tulen ainakin tuomaan takaisin maastosta, ellei mitään ihmeellistä satu matkan aikana. Viinaa otan mukaan vain hieman, sillä viimeksi piti ryypätä tosissaan leirissä, että sain kaiken juotua 🙂

Sadeasussa päädyin viime reissun kokemuksen siivittämänä sadeviittaan. Oletukseni on, että se toimii ylävartalon sateensuojana, rinkan sateensuojana ja tuulettuu paremmin kuin viimeksi käyttämäni sadetakki. Paistunturin reissulla kastuin sisäpuolelta sateella, koska sadetakki ei juuri hengitä. Sadehousut aion laittaa vasta, kun sataa tosissaan. Parempi vaihtoehto voisi olla vettä hylkivämmät housut, mutta se mukavuus…

Kulkuvaatetus on tuttu ja turvallinen: Puuvilla-polyesteri anorakki, puuvilla-polyesteri katkolahjehousut reisitaskuin, jotain muovia oleva t-paita ja Meindlin kengät tuplasukin. Rinkassa kulkee varalle fleecekerrasto, varasukat, pipo, hanskat ja buffa sekä hyttysverkko. Tässä tulikin kaikki mukana oleva vaatetus kerrottua.

Nyt kun paino heilahti yli tavoitteen, pitäisikö alkaa puhumaan keskipainosta? Eli rinkan paino silloin kun eväät on syöty puoliksi 🙂 Silloin paino olisi 6,2 kiloa.

Niin ja reissukohde? Se olkoon tälläkin kertaa yllätys, mutta lukijoita on tällä blogilla jo sen verran, että vastaantulijat saattavat tunnistaa.