Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Käsivarren kuulumisia

Menneellä viikolla siis vierailin taas kerran Käsivarren hienoissa maisemissa ja kokeilin samalla kulkemista tähän asti keveimmällä rinkalla. Rinkka ei tuntunut selässä käytännössä miltään ja kulkemisen rankkuus tulikin itse matkoista ja haastavasta maastosta. Normaalin kivisyyden lisäksi maasto oli runsaiden sateiden vuoksi erittäin mutainen ja märkä. Lisäksi sääskejä on runsaasti. Sääskien esiintyminen oli mielenkiintoista; niitä ei ollut neljän tuulen tien ja Kuonjarin tuvan välillä käytännössä lainkaan, mutta sen sijaan Meekon ja Haltin välillä mustanaan. Jopa Haltin tuvilla saakka ilma oli mustana sääskeistä, mikä ei ole normaalia. Ottakaa hyttysmyrkkyä, jos menette tuonne tänä syksynä.

Sitten niistä varusteista hieman. Goliten Jamiin oli pakattu vain välttämättömin, eli vaatetta, pieni makuupussi, ruokailuvälineet, ruokaa ja lääkkeitä yms pientarvikkeita. Extrana oli mukana 200 gramman päiväreppu, jolla tein päiväretkiä. Crocsit on kätevät ylityksissä ja leirikenkinä. Loppumatkasta hyödynsin Jamin ”pienennysmahdollisuutta”, eli pohjan lenkeillä kuormaa sai nostettua ylöspäin ja lähemmäs selkää – kätevää. Repussa oli jo lähtiessä hieman tilaa, eli tämän kanssa pystyisi kantamaan isommankin määrän ruokaa, jolloin tupien varaan laskettuna vaelluksen keston voi venyttää puoleentoista-kahteen viikkoon. Jostain syystä itselläni ei ole kaipuuta olla yli viikkoa tunturissa.

Keittiössä kokeilin nyt toisella reissulla termospulloa keittimen sijaan. Yllä olevassa kuvassa on ruokahetki Ridnin huipulla. Tuvalla lämmitettyä vettä 0,35 litraa, spork ja BB muonapussi päiväreppuun ja ateria onnistuu missä tahansa kevyesti. Tämä kasvattaa myös päiväretkien pituutta, koska lämpimän ruuan saa näppärästi mukaan, eikä välillä tarvitse käydä leirissä aterioimassa.

Välissä oli aikaa perehtyä myös karttoihin. Moni tulee Guolasjärveltä Norjan puolelta Käsivarren maastoon. Ei pelkästään huiputtaakseen Haltin, vaan myös esimerkiksi Somasjärven ja Urtaslaakson suuntaan. Haltin yli tuleva reitti on korkeuseroltaan suuri, siellä on leikkimökin kokoisia lohkareita ja pahtoja, usein myös sumua ja rinkka on yleensä täysi. Helpommaksi – kartan mukaan – reitin Käsivarren puolelle saa, kun lähtee Guolasjärven rantaa lounaaseen, nousee ennen Marfejokea tunturiin ylös ja kulkee järvien 830, 850 ja 829 kautta Pitsusjoen tuvalle. Siitä on sitten hyvä laskea tauon tai yöpymisen jälkeen Pitsusjärvelle ja Pitsusjärven tuvalle Kalottireitille. Guolasjärven lähtö on 790 mpy, korkein kohta matkalla 860 mpy, eli nousua vain 70 metriä, kun Haltin kautta nousua tulee 575 metriä. 850 järveltä laskua tulee lähes koko matka Pitsusjärvelle saakka, jossa on sitten suhteellisen tasainen ranta Kalottireitille saakka.

Halti on hyvä käydä sitten huiputtamassa vaikka Pitsukselta merkittyä reittiä pitkin. Eksymisen vaara sumussa Norjan puolen Haltille pienenee huomattavasti. Tekasin kartan selventämään kertomaani, kts. alempana. Kannattaa hankkia tätä reissua varten Norjan kartta Raisduottarhaldi 1:50000. Sitä saa Suomesta karttakeskuksen kautta (esim. Helsingissä Kaisaniemen myymälä), tai monesti edullisemmin tilaamalla Ruotsista Lantmäterietin kautta.

 

Seuraavalla reissulla ei rikota ennätyksiä, sillä mukaan lähtee telttailutarpeet. Ajankohta on alustavasti syyskuussa, kunhan yöpakkaset ovat teloneet pohjoisen sääskit.

Mainokset

6 responses to “Käsivarren kuulumisia

  1. Sipe 12.8.2012 22.20

    Tuo on hieno reitti. Lähdimme Somakselle päin ja palasimme kuvaamaasi reittiä. Meillä oli viimeinen leiri tänä vuonna Pitsuksen pohjoispäässä, josta sitten patikointi autolle. Helppo reitti ja maisemat kivat.

  2. Sokosti 13.8.2012 12.24

    Osaatko Sipe (tai joku muu) sanoa, onko tuolla reitillä maasto minkälaista verrattuna esimerkiksi maastoon Kalottireitillä? Onko Guolasjärven ranta minkälaista kulkea? Ja minkälainen nousu noille lammille on Guolasjärven rannasta? Entä Pitsusjoen ylittäminen Norjan puolen tuvan kohdalla tai alavirtaan päin?

    • TiMoKo 19.8.2012 6.53

      Hiihtelin talvella juurikin tuota reittiä, kun kiersin Somakselta Pitsusjoen kämpälle. jJärven rantamilta tasaista ja sitten tämä kysymäsi nousu. Se oli koiralle ahkionkin kanssa helpohko, eli kävelijälle kesäkelissä ei varmaan minkäänlainen haaste. Tietenkin talvella kulkureitti on lumen ansiosta tasaisempi, kun ei kivet kiusaa.

  3. Sipe 3.1.2013 23.50

    Se on vähän omasta reitistä kiinni, minkä verran tulee nousumetrejä:) Riippuu siitä kuinka nopeasti lähtee pois Guolasjärven rannalta:) Laskisin itse maaston helpoksi ja leppoisaksi kävellä. Emme kulkeneet joen varressa, vaan vähän ylempänä. Sanotaan niin ettei joki näyttänyt syvältä, mutta lähihavaintoja ei siis ole tuvan kohdalta:) Eiköhän tuolta pääse yli aika monestakin kohtaa helposti. Joen varsi näytti, jos mahdollista niin vielä helpommalta kävellä kuin meidän reittimme. Suosittelen kyllä kokeilemaan:)

  4. Seppo Suhonen 10.1.2013 17.48

    Onko kukaan kulkenut tuota Pitsusjoen reittiä ja tullut tielle Guolasjärven länsipuolitse? Jotakin teitä ja mökkejä siellä näyttäisi olevan. Puomeja? Lammasaitoja?

    • Sokosti 10.1.2013 18.08

      Mitenkähän sen padon ja voimalan kanssa, pääseekö siitä yli? Ilmakuvan perusteella joki ei ole kovinkaan leveä…

Lisää kommentti rinkkaan

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: