Olen viime päivinä hieman vouhottanut Islanti-asian kanssa, myös tuolla vaellusnetin foorumilla. Olen vieraillut tuossa maassa aiemminkin, mutta varsinaista vaellusta en ole tehnyt. Tietoa tuntuisi olevan helppo löytää, joten suunnitelma alkaa hahmottua pikkuhiljaa mahdollisesti toteutettavaan muotoon.
Keflavikin kentälle on suoria ja vähemmän suoria lentoja Helsinki-Vantaalta hintaluokassa 300-600 euroa menopaluu. Paras ajankohta reissulle olisi heinä-elokuussa, jolloin keli on parhaimmillaan. Oikeastaan ainoa suositumpi reitti, jossa on muitakin vaeltajia on Landmannalaugarista Þórsmörkiin. Þórsmörkistä voi jatkaa edelleen vähemmän suosittua reittiä Fimmvörðuhálsin kautta Skógariin rannikolle. Näin reitille tulee pituutta 78 km.
Ensimmäisellä pätkällä saa leiriytyä vain maksullisten tupien luo, ja tuvilla on mm. suihkumahdollisuus, mutta ei ruuan myyntiä. Viimeinen osuus menee yleensä yhdessä päivässä, vaikka se käykin suhteellisen korkealla Eyjafjallajökull- ja Mýrdalsjökull-jäätiköiden välisessä satulassa.
Landmannalaugariin pääsee päivittäin kesäisin bussilla Reykjavikin bussiasemalta. Vaellusta varten pitää tehdä joitakin hankintoja, kuten kaasu Reykjavikissa, joten ainakin yksi yö täytyy lennon jälkeen viettää kaupungissa. Kaasua saa ainakin pääkadulla ja Kringlan-ostoskeskuksen retkeilykaupoista.
Selvitin myös turvallisuusasioita. Eräässä oppaassa mainitaan riskeiksi esim. jalan katkaiseminen laavakentällä, itsensä polttaminen kuumassa lähteessä, kaatuminen kivikossa, kaatuminen joen ylityksessä, jäärailot ja eksyminen. Reitin varrella on myös Katla-tulivuori, joka minun tuurilla varmaan purkautuu reissun aikana, mutta paikallisilla on homma hallussa tämän riskin suhteen; purkaukset osataan ennustaa ja riskialueet haravoidaan kopterilla. Tämän vuoksi on tärkeää ilmoittaa paikalliselle pelastusjärjestölle reittisuunnitelmasta. Selvitin myös, että katkaistessani jalan kopterikyyti sairaalaan ei maksa mitään, vaan se menee ns. firman piikkiin Islannissa.
Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Islanti ei ole EU-maa, joten tullimuodollisuudet on hyvä ottaa huomioon. Retkiruokaa saa viedä mukanaan enintään kolme kiloa, ja korkeintaan 18500 ISK arvosta. Olen myös suunnitellut PLB-laitteen hankintaa, ja tiedustelin tullilta miten tämmöisen vienti onnistuu, koska radiolaitteiden suhteen on tullimuodollisuuksia. Vastaus kuului, että normaalin edullisen laitteen voi viedä jos se on CE-merkitty, mutta kalliimman laitteen kohdalla tehdään tullille varaus luottokortilta, joka poistetaan maasta lähtiessä. Näin estetään trokaus sisämarkkinoille. Laitteen voi myös vuokrata paikan päältä.
Vaelluksen ajan muut kuin vaellusvarusteet pitää säilöä johonkin, koska vaelluksen alku- ja päätepiste on eri paikassa. Ainakin Reykjavik Backpackers hostelli mainostaa, että heillä on säilytysmahdollisuus, mutta varmistan vielä asian.
Grammanviilausreissua tästä ei varmaankaan tule, sillä mm. teltan pitää olla myrskynkestävä, ja vaatetus on mietittävä eri tavalla kuin Suomen Lapissa.
Landmannalaugar odottaa, toivottavasti vähän kesäisemmässä tunnelmassa…
Sokosti 