Onko järkeä lähteä vaeltamaan toukokuun lopussa Lappiin?

Otsikon kysymys esitettiin Vaellusnetissä, ja kävin ottamassa asiasta selkoa Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Lunta oli vielä siellä täällä ja pahimmillaan jouduinkin kiertämään pahimmassa paikassa polulta jopa 50 metriä, jotta pääsin eteenpäin tarpomatta soseen poikki. Muuten lumesta ei ollut tietoakaan ja maasto oli rutikuivaa.

Myöskään jokien vedet eivät enää olleet korkealla, mutta silti Luiron kahlaamossa piti vaihtaa Crocksit. Vettä oli polveen saakka, kun vähällä vedellä siitä voi mennä yli jopa nilkkapituisella kengällä kastumatta.

Väkeä oli kuin pipoa, joten toukokuun loppu ei ole paras mahdollinen aika niille, jotka haluavat olla rauhassa. Luiron Hilltonissa sain kuitenkin olla yksin yhden yön. Jouduin myös pakotettuna sekasaunaan ulkomaalaisten nuorten naisten kanssa Luirolla, joten siveelliselle gummisaapasvaeltajalle toukokuu ei selvästikään ole paras mahdollinen ajankohta.

Myös sääskejä oli jo alempana jonkin verran, ja puremilta en välttynyt. Seuraavan sateen jälkeen niitä on sitten oikeasti paljon. Räkkää pelkäävän kannattaa siis valita joku muu ajankohta, kuin toukokuu.

Lämpötila huiteli noin +20 – +25 tienoilla, ja yölläkään se ei juuri laskenut +10 kylmemmäksi. Tämä teetti ongelmia ruokien säilyvyyden kannalta, ja juustosta piti luopua kesken matkan. Niska paloi auringossa, joten toukokuussa lähtiöiden kannattaakin varata mukaan aurinkorasvaa.

Koska tilastojen mukaan toukokuussa on kylmä, niin arvon kanssavaeltajat päättivät lämmittää tuvan kamiinan punahehkuun, vaikka ulkona oli tuo em. +25. Näin sain myös Tuiskukurussa saunoa koko yön ylälaverilla.

Tulipa nähtyä myös mieleenpainuva tempaus. Ensin kajakilla Luirojoki ylös, sitten kajakin veto Sokostin yli Muorravaarakanjoelle ja siitä meloen Raja-Jooseppiin.

Varusteista sitten seuraavassa numerossa.

 

 

Advertisement