Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Laugavegur

Laugavegur tuli sitten talsittua. Tässä hieman päivitystä.

Reykjavíkiin saavuttuani ensimmäisenä piti hankkia kaasua ja loput ruuat. Olin keskustassa jo ennen kuutta, joten pääsin maastoon heti seuraavana päivänä, koska sekä Fjallakofinn että Bonus olivat vielä auki. Edellisesti ostin kaasun ja jälkimmäisestä loput pussiruuat ja nuudelit.

Bussi Landmannalaugariin lähtee BSI-asemalta, joka on lähellä Reykjavíkin lentokenttää. Jätin siviilikamppeet ilmaiseeen säilytykseen hostelliin, BSI:ssä säilytys maksaa 500 ISK per päivä per laukku. Reilun neljän tunnin ajon ja muutaman sillattoman joen ylityksen jälkeen oltiin perillä Landmannalaugarissa, josta Laugavegur starttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Landmannalaugarista reitti kulkee Hraftinuskerin tuvalle, joka on ensimmäinen mahdollinen telttailupaikka, matkaa tulee toistakymmentä kilometriä ja matkalla on nousua yli 500 metriä.

Matkalla ohitetaan muutama kuuma lähde, joista kiehuvaa vettä pulppuaa maan päälle, samoin kun useampikin kohta missä maasta nousee höyryä. Maisemat ovat mielenkiintoiset.

Olin perillä noin kuuden aikaan illalla, ja maksoin telttailumaksun 1200 ISK. Tällä tuvalla ei ole suihkua. Itsestään seisova teltta oli hyvä ratkaisu, sillä maa on käytännössä pehmeää tuhkahiekkaa, jossa kiilat eivät pysy kovin hyvin. Yöllä oli pakkasta, teltta oli kuurassa, ja tuuli oli kova. Onneksi mukana oli järeämpi makuupussi ja fleecekerrasto. Kuvassa tupa ja telttailualue.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Álftavatnin tupaa. Laskua tulee noin 400 metriä, ja viimeinen lasku onkin erityisen jyrkkä. Reitti kannattaa ehdottomasti kiertää alkaen Landmannalaugarista, jolloin se on kevyempi. Maisemissa ei ollut valittamista, varsinkin kun keli oli mahtava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Álftavatnin tuvalle saavuttaessa maisema muuttuu erilaiseksi. Mýrdalsjökull ja Tindfjallajökull näkyvät matkan varrella selkeästi. Vuoristotie F210 kulkee myös tuvan kautta. Paikalla oli jonkin verran paikallisia lomailijoita. Tupa (järven vasemmassa alakulmassa) ja järvi nähtynä ennen viimeistä laskua:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmas vaelluspäivä on taas maisemallisesti täysin erilainen, kuin toinen oli. Nyt siirrytään vehreistä maisemista hiekka-aavikolle ja lähes koko päivä kävellään tieuraa pitkin. Myös yksi ylitys, jossa kengät täytyi ottaa pois, sattui matkan varrelle. Hyvällä tuurilla saattaa joen yli päästä myös maasturin kyydissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vesipaikkoja tällä matkalla ei ollut kovinkaan paljon, ja oli ihan viisas veto ottaa mukaan parin litran juomarakko. Suurin aavikon poikki virtaava joki oli jäätikköjoki, jonka vettä ei suositella juotavaksi. Sen erottaa normaalista joesta veden väristä. Keli oli aurinkoinen ja koko päivän kävelin t-paidassa. Kuten kuvasta näkyy, korkeuseroja tälle päivälle ei juurikaan sattunut.

Seuraava yöpaikka oli Botnarin tupa, jossa teltanpaikkoja on melko rajallisesti. Sain kuitenkin teltan suhteellisen lähelle rakennuksia. Paikalliset pitivät illalla juhlia, sillä oli perjantai ja Verslumannahelgi, myyjien viikonloppu, vastaa hieman meidän vappua tai juhannusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuvilla on aina tupaisäntä tai kaksi. Suihku toimii poleteilla ja maksaa 500 ISK. Vettä tulee hanasta, mutta keittiö on käytössä vain sisällä tuvassa yöpyville. Vaikka sanotaan, että tupa kannattaisi varata aina etukäteen, niin muutamia paikkoja oli vielä vapaana. En sen kummemmin tutkinut tupia, koska yövyin teltassa, mutta ilmoitetut väkimäärät suhteessa tupien kokoon kielivät, että tunnelma on öisin tiivis. Monet paikallisetkin saapuvat näille tuville autoilla ja nauttivat ajastaan grillaillen, laulaen ja juhlien. Tunnelma on siis täysin erilainen, mitä Suomen tuvilla, missä jokainen istuu omassa nurkassaan hiljaa seinää tuijottaen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava päivä menikin sitten vähän heikommassa kelissä, sillä aurinko ei enää paistanut. Tuuli kävi pohjoisesta ja koska ei ollut satanut lähes kahteen viikkoon, se nostatti sisämaan aavikoilta ilman täyteen tuhkapölyä ja hiekkaa. Näkymä oli hieman kuin Singaporessa tai Pekingissä. Paikallisten mukaan ilmiö on melko harvinainen, korkeintaan muutaman kerran vuodessa keli menee tämmöiseksi.

Botnarin ja Þhórsmörkin välillä on yksi kahlaten ylitettävä joki ja toinen isompi, jonka yli menee silta. Loppupäässä maisemat ovat, kuin olisi Kevon reitillä heti Sulaojalta lähdettäessä. Pientä koivikkoa, jossa mennään ylös ja alas pieniä kumpuja pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Þhórsmörkistä oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä vielä Skógariin jäätiköiden välistä, mutta molempien kantapäiden kipu siivitti ratkaisun palata takaisin Reykjavíkiin päivää aikaisemmin. Meindlien pohjallisissa on vaimennuskappale kantapään alla, ja tämä painoi kantapäähän jonkinlaisen rakon tyyppisen paksun nahan alle.

Toisaalta ratkaisun myötä joudun tekemään uuden reissun Islantiin, koska tämä pätkä on vielä näkemättä, ja tämä on vain positiivinen asia.

Einhyrningur:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana päivänä hiekkasumu oli hälventynyt ja molemmat jäätiköt pystyi näkemään Þhórsmörkistä hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bussi haki aamulla tuvalta, kun ilmoitti asiasta tupavahdille illalla. Nelivedon kera ylitettiin pari isompaa jokea ja kymmenkunta pienempää virtaa. Asfalttitiellä vaihdettiin sitten nelivetobussista tavalliseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissu meni hyvin, mutta kantamukset olivat aavistuksen raskaat, mutta toisaalta mitään ylimääräistä ei ollut mukana. Mietin useamman kerran kevyen Terra Novan ja painavamman Expedin teltan välillä, mutta jälkimmäinen oli selkestä paras ratkaisu. Itsestään seisovan teltan kanssa ei tarvitse arpoa kiilojen kanssa, kun teltan joutuu laittamaan pehmeään hiekkaan. Toisaalta jos jostain saisi yhdelle hengelle sopivan kevyen itsestään seisovan teltan, niin se olisi optimaalinen ratkaisu Islannin ylämaille. Alempana, missä ruoho kasvaa, tunneli on myös toimiva ratkaisu.

Jos tulee mieleen kysymyksiä Islannissa vaeltamisen suhteen, niin kommentoi. Yritän parhaani mukaan auttaa ja vastailla.

 

 

Advertisements

5 responses to “Laugavegur

  1. Marika 8.9.2013 14.53

    Hienoja kuvia ja kiva kertomus. Itsellä on ollut islanti reissulistalla jo jonkun aikaa, mutta sopivaa väliä ei ole vielä löytynyt. Kovin montaa kaukomatkaa ei yleensä vuodelle saa. Olitko reissussa ihan nyt heinä-elokuussa? Oliko ajankohdalle joku erityinen syy (en ole yhtään perehtynyt esim. islannin sääolosuhteisiin)? Joku kaukainen suunnitelma yleensä auttaa retken toteutumisessa joten jos sen löisi kalenteriin vaikka ensi vuodelle niin toteutuisikohan se sitten.. 🙂

  2. Sokosti 8.9.2013 19.02

    Heinä-elokuu on oikeastaan ainoa järkevä ajankohta lähteä tuonne. Kesäkuussa on vielä lunta, ja syyskuussa taas keli voi olla erittäin huono. Laitoin FB-sivuilleni kuvan muistomerkistä, kun joku oli heittänyt henkensä kesäkuussa lumimyrskyssä melkein tuvan nurkalle. Ehdottomasti suunnittelun ja toteuttamisen arvoinen reissu!

  3. Marika 9.9.2013 7.33

    Jaa siellä on tommoset kelit.. Täytyypä tutustua tarkemmin, jahka seuraavasta reissusta selviän!

    • Sokosti 9.9.2013 19.59

      No jos on huono (tai hyvä) keli niin vartin päästä se on jo muuttunut 🙂 Mutta minulle sattui aika sopivat kelit, nimittäin yleensä tuolla reitillä sataa ainakin kerran ja nyt ei satanut kertaakaan. Ps. Marika tuo sinun blogi on huippu 🙂

Lisää kommentti rinkkaan

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: