Yleensä Raututuntureilla on kahdenlaista vaellusta, joko niiden läpi marssitaan pikapikaa kohti Suomun itäpuolta, tai sitten käydään päiväretkellä ja palataan lakanoiden väliin. Kävin tutustumassa paikkaan teltan kanssa.
Heti Kiilopään takana odotti lauma poroja.

Pitkän ajomatkan jälkeen asetuin leiriin tutulle paikalle, Luulammen rannalle, kahvilan viereen. Luonnollisesti ketään ei illalla näkynyt, tosivaeltajat ovat menneet kauemmaksi ja päiväretkeilijät illanviettoihin.

Luulammella aamulla puuroa naamariin ja sitten kohti Kulasjokea ja tarkastamaan Taajoslaavun uusi paikka. Edellisellä reissulla laavu oli vielä Taajostuvan raunoilla, mutta se siirrettiin sitten Kulasjoen pohjoisrannalle. Ensin kuitenkin sillan yli joen eteläpuolen polulle.

Polkua eteläpuolelta pohjoispuolen laavulle ei oikein vielä ollut muodostunut, mutta muistelisin siellä olleen muutamia kepakoita merkkinä. Ensin kuitenkin katselemaan Taajostuvan paikkaa ja muistelemaan laavun sijaintia. Itse Taajostuvalla en ehtinyt koskaan käymään. Vanha niliaitta, kivikasat ja jokeen raivattu uimapaikka muistuttavat joenvarren historiasta.

Laavu on oikeastaan hienommalla paikalla kuin ennen, sillä siitä aukeaa suorat näkymät kohti Kutturapäitä. Toisaalta se on myös enemmän kansoitettu, koska se on nyt poroaidan sisäpuolella Vellinsärpimän ja Luulammen välisen polun välittömässä läheisyydessä. Siirtoon voi olla syynä myös huoltamisen helppous, kahlaamisen välttäminen ja poroaidan porttikin pysyy varmemmin kiinni. Puuvajakin on paikalle ilmestynyt.

Laavulta olikin aterian jälkeen mukava suoraan eteenpäin, kohti Kutturapäiden huippua. Loivaa nousua ja huipulla useita pieniä lampia, joista osa näkyy kartallakin.

Yö teltassa Rautulammen tuvan vieressä. Tällä kertaa paikalla oli toinenkin teltta, ainoat näkemämme kulkijat tällä reissulla ”kansoitetussa perusosassa”.

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui kohti Niilanpään tupaa.

Vesipaikkakin tuli etsittyä, ja olihan sitä saatavilla myös matkan varrella. Niilanpäältä sitten loppumatka pikataivalta autolle, ja näin Raututuntureiden minireissu oli tehty. Nähtävää olisi toki ollut tällä alueella useammaksikin päiväksi, mutta ei kaikkea kerralla.
Kulkemattomia polkuja riittää.

Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy