Ruuhka-aikaan Luirolla

Jälleen kerran pitkin Kuutuan pikataivalta pitkin Aittajärven parkkipaikalle, rinkat selkään ja Suomun yli kahlaten kohti etelää. Lähtö kotoa viivästyi sen verran, että jäätiin yöksi heti ensimmäisen tulipaikan tienoille matkalla kohti Maantiekurua.

Aamulla jatkettiin tulipaikalta teltan purun ja aamaisen jälkeen kohti Sarviojaa. Päivämatka oli melko lyhyt, mutta kiertelimme vielä Sarviojan tuvan lähiympäristöä jonkin verran. Kuvan puu on Maantiekurun polun varressa.

Aamulla aamiainen tuvassa ja Sarviojan ylitys. Kuva kohti länttä ja tassut metsän läpi kohti Siliäselkää. Suuntana oli avotunturi ja tuttu paikka, Pälkkimäojan laavu.

Laavulle jätimme rinkat ja lähdimme ylös vastakkaiseen suuntaan Apujoukkojenvaaralle ja kurkistamaan Riitelmäpään lounaispuolen kurusta, mitä kuuluu toiseen suosikkipaikkaan, Muorravaarakan latvoille Sokostin taakse. Tässä kuvassa kulkijain kivikasa Apujoukkojenvaaralla.

Kivien ihmettelyn jälkeen yöksi vaihteeksi laavulle, jonne ei saapunut muita ruuhka-ajankohdasta huolimatta. Poromiehet ajoivat Pälkkimäojan vastarannalla yöhön asti. Heräsimme kopterin ryskeeseen, jota riittikin sitten koko päiväksi. Aamiaisen jälkeen suuntasimme polkua pitkin kohti Luiron tupakylää.

Apujoukkojenvaaran tuvilla ei ollut ketään, vaan taisivat olla kopterin kanssa lentämässä ja osa tietysti maassa porojen perässä. Viimeisiä askeleita ennen Luiroa, tutut pitkospuut Raappanan kammin ja Luiron välillä.

Luirolla oli väkeä kuin pipoa ja myös melkoinen härdelli. Joku oli tehnyt kuivaushuoneessa tulet kamiinan tulipesän sijasta alakaappiin ja lattia oli syttynyt siitä palamaan. Palo oli melkein edennyt kuivaushuoneesta autiotuvan puolelle, mutta runsaalla vedellä oli saatu sammumaan. Metsähallituksen miehet olivat juuri purkamassa kuivaushuoneen lattiaa.  Jäärä opasti tuvalla penkin päästä meitä nuorempia, ettei kaasupulloa tarvitse avata kierrosta enempää, kun väänsimme sitä pari kierrosta.

Lukija tunnistaakin tästä kuvasta jo seuraavan päivän kohteemme, eli nousimme nimikkotunturilleni, eli Sokostille. Ilma oli parempi kuin muutamaa vuotta aikaisemmin ja näkyvyyttä oli aina Nattasille ja Lokalle asti.

Masto, tukiaseman koppi ja aurinkopaneelit etualalla, Saariselän kumpuilevat tunturit taka-alalla.

Telen tuvalla asusti kärppä.

Takaisin Luirolle Hammaskurun polun kautta, sauna ja unta teltassa toinen yö putkeen. Aamulla marssimme melkein yhtä soittoa Aittajärvelle, jossa olimme viimeisen yön Aittajärven laavulla. Siitä on sopiva lähteä ajamaan kohti etelää hyvin nukutun yön jälkeen.

Apujoukkojenvaaralla oli nostettu Petteri seinälle.

Pysähdyimme myös Helanderissa ihmettelemässä paikan nähtävyyksiä.

Viimeinen ilta Aittajärvellä tarjosi mukavan auringonlaskun.

Advertisement