Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kuukausittaiset arkistot: kesäkuu 2014

Vaellusnetin tulevaisuudesta, osa 2

Kirjoitin joku aika sitten täällä Vaellusnetin tulevaisuudesta, ja sen jälkeen osa palstasta avautui luettavaksi yleisölle. Kuitenkin vain osa. Esimerkiksi tänään käsitellyistä aiheista Muotkan reiteistä olevaa ketjua voi lukea rekisteröitymättä tai kirjautumatta, mutta Viking-saappaiden myynti-ilmoitus ja Kämpän historia -ketjut vaativat tunnukset. Loogista? – ei minusta.

Näin tänään tuttavaani, joka on aika ajoin kirjoitellut palstalle. Hän oli kokeillut tunnuksiaan, mutta ei enää päässyt sisälle edes lukemaan palstaa. Mitään sopimatonta hän on tuskin kirjoittanut, mutta tunnukset on laitettu lukkoon mielivaltaisesti. Aluksi suhtauduin epäileväisesti kirjoituksiin, että tiettyjä tunnuksia on lukittu – ajattelin että häiriköitä on syystäkin suljettu ulos. Tämänpäiväinen keskustelu toi kuitenkin ilmi, että tunnuksia tosiaan suljetaan miten sattuu.

Ovatkohan Vaellusnetin mainostajat tietoisia tästä sekoilusta, kovin hyvää kuvaa tämä ei toiminnasta anna. Valitettavasti. Palsta on kuitenkin yksi parhaista ja siellä on eniten tietoa asioista.

Toivotaan, että jatkossa lukitutkin tunnukset avataan ja palsta aukeaa jokaisella luettavaksi.

Mainokset

Kaivos Kevon puistoon?

Ensimmäinen tarina:

Sateli hiljakseen tihkua. Kuoppilasjärveltä olin kävellyt ensin Erretvarrin kiviaidalle, ja sieltä vilkaisemaan Linkinjängän kammeja. Oli elokuun puoliväli, monien lintujen poikaset tekivät lähtöä syksyn alta. Linkinvarrin eteläpuolella otin suunnan puiston rajalle ja Borgebeascopman itäpuolelta merkin kohdalta 1520 metriä puistoon merkittyä uraa Madjoen tuvalle. Otin varovaiset askeleet, pitkällisen harkinnan jälkeet olivat antaneet luvan tehdä pistopolun puistoon, niinkuin aikoinaan antoivat Fiellulta Kuivin tuvalle. Tai ei se mikään polku vielä ollut, kävisikö muutama kymmenen kulkijaa kesäaikaan. Samalta se maa näytti puistonkin puolella ja ei ihmisjalka sinne kovin pahaa vahinkoa saane aikaan. Tuvalla kuivattelin vaatteita ja keittelin sapuskat, kettu vilisti ohi lintu suussaan. Se ei tunne rajoja. Olin kiitollinen Kekkoselle tästä tuvasta, ja kiitollinen Kevon puistolle, kun jälleen sallivat tuvan kesäkäytön.

Toinen tarina:

Kenestuvalta lähdin kohti Kevon kanjonia, harva kulkee tämän reitin näin päin, mutta maisemat on tutulla reitillä erilaiset kun sen kulkee vastaiseen. Katselin Balddotjavreja kannaksella. Tähän on tulossa pato ja kaivoksen läjitysaltaat vaikka olen jo luonnonpuiston sisällä. Nämä laskevat Kevojärven kautta Utsjokeen ja yhä Tenoon. Paikallisia oli Ely-keskuksen ripittänyt, että ei pidä pelätä ennakkoon semmoista, mitä ei voi edes tapahtua. Olivat kyselleet, voiko lohi hävitä Tenosta jos pato pettää. Tulin avotunturiin, kanjonin reunoja näkyi oikealla puolella, mutta pohjalle asti en nähnyt vielä. Hemmetinmoinen mekkala, venäläiset tekivät koeporausta Sálteroaivvin koillispuolella, mistä puro laskee Kevojokeen. Skaidiin oli könytty pari Gazia, niillä pääsee soiden yli, kun renkaiden paineita voi laskea kopista. Mieraslompoloon menevä huoltoura näkyi pitkälle, se oli jauhettu mullikoksi maastokuorma-autoilla. Metsähallituksen eräpoliisi piti vahtia Sálteroavvin päällä. Oli uhka, että kaivosta vastustavat mielenosoittajat tulisivat maantien varresta häiritsemään porauksia. Kysyin vähän keljuillen, saako sinne Madjoelle nyt mennä Linkinjängän puolelta, jos tulee omia askeliaan takaisin. Nyt kun tämäkin sivu puistosta näyttää offroad-radalta. Käski minun pitää turpani kiinni. Voisi kuulema pidättääkin, jos haluaisi, muutama oli saanut jo kyydin aina Ounaskosken varteen saakka. Se on pitkä matka maijan perässä.

Valitettavasti näyttää siltä, että nykyisessä yhteiskunnassamme vain jälkimmäinen tarina voi olla totta.