Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kuukausittaiset arkistot: marraskuu 2015

Retkeilyä Färsaarilla

Olen käynyt monessa paikassa Skandinaviassa mutta Färsaaret on olleet käymättä. Nyt asiaan tuli kuitenkin muutos, kun sain aikaiseksi pakata rinkan ja lähteä paikan päälle tutkimaan kohdetta.

Färsaarille pääsee kahdella tapaa. Joko laivalla Tanskan pohjoiskärjestä tai sitten lentäen Tanskasta (tai Brittein saarilta). Valitsin helpoimman tavan, eli lentäen Helsingistä Kööpenhaminaan ja edelleen Torshavniin ja vice versa. Itse asiassa kone ei lennä Torshavniin vaan toiselle saarelle, josta on sitten bussikyyti pääkaupunkiin.

Majoituin teltan sijaan matkustajakodissa, tarjontaa on myös Airbnb:n kautta. Torshavnissa on myös leirintäalue budjettikävijöille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleisnäkymää Torshavniin, taustalla on Nolsoyn saari, jonne pääsee muutaman kerran päivässä laivalla.

Färsaarilla ei suositella jokamiehenoikeus-tyyppistä kävelyä siellä sun täällä, mutta vastapainona löytyy paljon valmiita reittejä joilla on mahdollista kulkea. Esimerkiksi Torshavnista pääsee suoraan lounaaseen Kirkjubøuriin komeiden maisemien läpi. Tämä polku näkyy myös Google mapsissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maisemat ovat Islantilaistyyppiset, mutta jonkin verran loivempia ja suurpiirteisempiä. Niin suurta maisemallista elämystä Färsaaret eivät tarjoa, mihin Islannissa pääsee. Toki pinta-alaakin on vain murto-osa.

Oikeastaan pääosassa on meren ja maisemien vaihtelu.

Bussikortin avulla voi matkustaa paikasta toiseen. Seuraavana olikin vuorossa reissu Klaksvikiin ja siitä edelleen Viðareiði-nimiseen kylään. Siellä on Enniberg, joka on yksi korkeimmista pystysuorista kallioista Euroopassa. Sinne järjestetään opastettuja retkiä, mutta tolppaviitoituksen avulla sinne voi mennä ominkin avuin.

Legendaarinen kuva Ennibergin rinteeltä kohti kannaksella olevaa kylää. Kylään ajetaan useamman yksikaistaisen valaisemattoman tunnelin kautta. Pyöräilijöille vähän haastetta.

Kylässä oli mukava kodikas ruokapaikka, josta sai keittolounaan paikalliseen malliin kera paikallisen leivän. Oli suhteellisen hyvää ruokaa. Muuten paikallinen ruoka on tanskalaistyyppistä, mutta kalaa toki syödään paljon. Torshavnin grilleiltä kannattaa kokeilla ranskanpotut kalafileiden kera.

Lähes joka puolella Färsaaria näkee lampaita, jos edes hieman katsoo ympärilleen. Montaa paikkaa ei matkojen varrella tullut vastaan, missä ei olisi ollut lampaita näköpiirissä. Käytännössä vain korkeiden huippujen tienoilla on ”lammasvapaata” maata. Alemmilla mailla on lukuisia aitoja ja teiden kohdilla ”ferist” – en tunne vekottimen suomenkielistä nimeä, enkä ole sellaista Suomessa koskaan nähnytkään. Idea on, että autolla voi ajaa yli, mutta lammas ei pääse tietä pitkin aidan väärälle puolelle.

IMG_0173

Myös kalanviljely on laajamittaista Färsaarilla. Färsaaret eivät ole mukana Venäjä-pakotteissa, joten lohta menee rajattomat määrät Venäjälle. Tämä on kasvattanut viimeisen vuoden aikana alueen taloutta.

Vietin Färsaarilla rajallisen ajan, joten en käynyt eteläisemmillä saarilla, maisemallisesti ne ovat kuitenkin suhteellisen samanlaisia kuin pohjoisemmat. Muutaman päivänkin reissulla saa sopivalla ajankäytöllä kuvan alueesta, ja maisemallisesti lähes jokainen retkeilyreitti tarjoaa samat elementit.

IMG_0186

Varusteiksi kannattaa ottaa mukaan tuulen- ja vedenpitävä kuorivaate, sopivan kokoinen päiväreppu ja kamera pitkällä putkella.

IMG_0248

 

Mainokset

Ensikosketuksia Itäkairaan

Olen kiertänyt lukuisia erämaita niin Suomessa kuin muuallakin, mutta viime syksynä tarjoutui ensimmäisen kerran tilaisuus jäädä vähän etelämmäs, kun vaelluspaikaksi valikoitui Itäkaira. Alueesta on kirjoiteltu paljon, ja moni kokenut vaeltaja on ottanut sen omakseen. Tunnetuinpana ehkä Sirkka – Itäkairan prinsessa.

Itselleni tämä Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoiskulma ei tuonut niin suuria säväytyksiä, mutta hieno reissu kaiken kaikkiaan.

Matka alkoi Kemihaarasta, jossa on metsähallituksen ylläpitämä parkkipaikka – ja lämpötolpat talvivaeltajia varten. Tähtikeula ei vaatinut tällä kertaa roikkaa, sillä keli oli ajankohtaan nähden suhteellisen lämmin. Harvoin lokakuun alussa on sääskejä tai polttiasia.

Kemihaarasta etenin osin pitkosreittiä pitkin remontoidulle Manto-Ojan autiotuvalle. Matkaa menee alun toista tuntia. Aurinko taittoi säteitään vastamaalatulle lattialle.

IMG_0719

En jäänyt kuitenkaan yöksi vielä tähän, vaan suuntasin reilun kilometrin matkan kohti Mantoselän autio- ja varaustupaa. Minulla oli teltta mukana, mutta tuvalle mahtui mainiosti. Myöhemminkään en kovin suurta kansanvaellusta kohdannut.

Mantoselän autiotupa on suhteellisen uusi ja hyvässä kunnossa. Varsinkin varauspuoli tuntuisi olevan suhteellisen vähällä käytöllä, muita varaustupia alueella ei oikein ole, joten tuvalta tuvalle pelkkien varauksien varassa kulkijat ovat vähissä.

IMG_0808

Myöhemmin illalla kuljin vielä suonvartta kameran kanssa ja kuvasin Manto-ojan tuvan, joka oli tämän yön tyhjillään.

IMG_0739

Seuraavana päivänä tein päiväretken Vieriharjun tuvalle, se on Mantoselästä reilun 5 kilometrin päässä ja sinne menee selvä polku poroaidan vartta pitkin. Vieriharju on poromiesten ja retkeilijöiden yhteiskäytössä ja siellä on mukava sauna. Ideana olikin saunoa ja käydä uimassa Vierihaarassa. Molemmat tavoitteet tuli saavutettua.

Sauna lämpiää, odotellassa murua rinnan alle.

IMG_0833

Vieriharjun tuvalla oli tehty hieman natsihenkistä ilkivaltaa, kun sisääntuloväylällä oli veistetty moottorisahalla hakaristit (sekä Aatun versio, että kotimainen) kahteen aihkiin.

IMG_0824

Saunan jälkeen palasin Mantoselkään samoja jälkiä ja yön jälkeen suunnistin jälleen polkua ja pitkoksia pitkin kohti Jussinmurustan laavua ja edelleen Peuraselän tuvalle.

IMG_0508

Itäkairassa ei juuri korkeuseroja ole, siinä mielessä mitä muualla Lapissa. Aapasuot ja kynttiläkuusikot vuorottelevat, välillä hieman ylempänä on kuivempaa mäntykangasta  ja melkein tunturikoivikkoakin Härkämurustalla.

Peuraselän tupaa on sanottu kummituskämpäksikin, mutta avoimessa yläpohjassa taitaa öisin mellastaa metsän henget.

IMG_0542

Myös Sirkka Itäkairan prinsessa oli käynyt tuvalle noin viikkoa aiemmin. Vieraskirjan terveisistä oli pääteltävissä, että Sirkka ei enää palaa Jaurun laaksoon – nuorempi polvi vaeltelee ehkä vähemmän ja tämäkin kaira muuttuu entistä hiljaisemmaksi.

Peuraselän tuvan kohdalla Jaurujoki on suhteellisen syvä, mutta kahluupaikka löytyy, kun lähtee kohti Venäjää ja menee ensimmäisen vastaantulevan saaren kohdalta yli. Kaiketi myös mönkijäuran kohdalla on kahlausmahdollisuus matalan veden aikaan.

Jatkoin matkaa kohti seuraavaa saunapaikkaa eli Tahvontupaa. Jaurun pohjoisranta on mukavaa tasaista männikköä, hyvää kulkumaata ja koko matkan menee selkeä polku.

Tahvon suunnalla olinkin käynyt jo aiemmin, kun tein tuttavani kanssa pikaisen retken Marivaarasta Siulanruoktuun ja Tahvontuvalle ennen tätä reissua.

Tahvo on mukavalla paikalla kuruntyyppisessä puronotkelmassa.

IMG_0571

Puron toisella puolella, kuvaajan selän takana on uudehko sauna, ja nuorten kuusten takaa pilkistää keittokoppi, joka on vanha Härkämurustan puhelinkoppi. Tuvassa siis ei ole kaasuhellaa, vaan se on pihan perällä erillisessä rakennuksessa. Kätevä keksintö, aamu-uniset voivat nukkua rauhassa tuvan puolella, kun aamuvirkut hakkaavat rautakattiloista aamupuuroa naamaan.

Kävin vielä käyskentelemässä Vongoivan suunnalla illan päälle.

Edellisellä reissulla tuli kuljettua myös Tahvon ja Siulan väli, joka on vain muutamia kilometrejä – matkalla on Vongoivajoen ylitys, jossa voi joutua korkealla vedellä ja matalilla kengillä kahlaamaan ilman kenkiä.

Seuraavana aamuna lähdin taas Jaurun eteläpuolelle, sinne pääsee siltaa pitkin hieman Tahvontuvan itäpuolelta poroaidan vierestä. Menin Auhtiselän ja Peuraselän yli vanhalle tutulle Jussinmurustan laavulle, josta jatkoin edelleen Peskihaaran tuvalle. Päivä oli pitkä, ja saavuinkin tuvalle suhteellisen myöhään.

IMG_0490

Peskihaara on vanha rajavartoston maja ja on tyypillisesti hieman sivussa kaikesta. Joki on suon takana muutaman sadan metrin päässä ja myös vakiintuneet kulku-urat kiertävät tuvan. Se löytyy kuitenkin helpolla, vaikkakin osassa kartoista se on merkitty noin 400 metriä väärään kohtaan. Kannattaa seurata länteen menevää mönkijäuraa, vaikka GPS sanoisi muuta.

Peskihaarassa jälleen yksi yö ja sen jälkeen jatkoin takaisin Kemihaaraan ja edelleen kohti maalikyliä. Peskihaaran ja Kemihaaran väli on suhteellisen soinen, sateiden jälkeen märkä ja pitkospuut ovat ehtoopuolella. Jos on huolta kenkien kastumisesta ja kuivattelusta, kannattaa rengasreitti kiertää näin päin, eli ensin Mantoselkään tai Vieriharjuun ja viimeiselle etapille kosteimmat kohdat.

Mainitsin alussa, että Itäkairan maisemat eivät minua niin kovin säväyttäneet verrattuna nettivaeltajien kertomuksiin. Luulen kuitenkin, että kattavan tupa – ja saunaverkoston takia palaan alueelle toistamiseenkin.

Sekä Marivaara, että Kemihaara ovat hyviä vaelluksen lähtöpaikkoja.

Marivaarasta pohjoiseen

Tuttavani kyseli minua kaveriksi muutaman päivän reissulle. Koska olin suunnitellut omaa reissuani Itäkairaan, ajattelin että muutaman päivän reissulla voisimme käydä katsomassa Itäkairan läntisiä osia Marivaarasta käsin.

Toisin kuin vanhemmissa kartoissa näkyy, kannattaa Marivaaraan ajaa nykyään idempää reittiä eli Mukkajoenrovat – Pieni Sorvusselkä. Joissain kartoissa tuo pätkä näkyy vain polkuna, mutta nyttemmin se on kuuleman mukaan paremmassa kunnossa kuin suorempi Muotkavaarasta pohjoiseen menevä reitti.

Parkkipaikalta suunnistimme pohjoista kohti Kuopskuusikon etelälaidalle. Ja edelleen Irtonais-Auhtin jälkeen kohti pohjoista Jaurujoen varteen hieman soita kiertäen. Osan matkasta poroaidan lähellä oli mönkijäuraa.

IMG_0478

Kuljimme Jaurujoen etelärantaa ja menimme joesta yli Siulanruoktun tuvan kohdalla. Tupa on Jaurun laakson rinteessä ”hyllyn” päällä. Puuvajalle johtaa pitkät rappuset.

IMG_0637

Tuvalla on ennen ollut saunakin samassa rakennuksessa, mutta se on kaiketi purettu jos Kekkosen aikakaudella. Lähin saunahan on muutamien kilometrien päässä Tahvontuvalla.

Siulalla olimme ensimmäisen yön, tuvalla ei ollut muita. Tarkoitukseni oli tutustua Siulan tupaan jo vuosia sitten, mutta aikatauluongelmien takia jouduin kääntymään Hammaskurun tuvalta takaisin paluumatkalle kohti Luiroa ja tämä jäi sillä kertaa näkemättä. Tavoitteeni on vierailla ajan kanssa jokaisella UKK-puiston tuvalla.

Seuraavana päivänä lähdimme Tahvontuvalle jossa olikin lämmin sauna odottamassa meitä. Tupa on suhteellisen suosittu vieraskirjankin perusteella.

Tahvon sauna on idyllisellä paikalla.

IMG_0656

Tahvolla olimme toisen yön ja sitten alkoi matka poluttomassa maastossa takaisin kohti Marivaaraa. Jaurun yli menee silta Tahvontuvan lähellä ja sen ylitettyämme lähdimme kompassisuunnalla kohti Irtonais-Auhtia. Käsittääkseni jonkinlainen mönkijäura olisi mennyt poroaidan vartta ylempää ja olisi voinut olla parempi vaihtoehto reitille. Pääsimme kuitenkin takaisin autolle Marivaaraan.

Olimme yön auton vierellä teltassa ja siitä lähdimme aamuvarhaisella, jotta tuttavani ehtisi Savukoski – Rovaniemi linja-autoon ja itse uudestaan maastoon. Siitä reissusta tarinaa myöhemmin.

Kirjoitteluni Vaellusnettiin estetty

Olen kirjoittanut muutamaan kertaan hieman kriittiseen sävyyn Vaellusnetin ylläpitopolitiikasta. Esimerkiksi maaliskuussa 2014, kun tunnuksia suljettiin niin kirjoittajilta, kuin vähemmän kirjoittaneiltakin summanmutikassa.

Asialle tuli vahvistus kesäkuussa 2014, kun tuttavani kertoi, että hänen tunnukset oli suljettu joskus kevättalvella 2014. Sitä ennen ne olivat toimineet vielä helmikuussa 2014. Tuskin mitään kovin sopimatonta hän reilussa sadassa viestissään mainitsi. Jotain ylläpidon suututtanutta kuitenkin.

Vähän aikaa sitten palstalta potkittiin pois monen retkelijän netissä seuraama Tyy.

Olen itse viime aikoina kirjoitellut Vaellusnettiin suht harvakseltaan, mutta kaiketi nyt on taas menossa joku absurdi trollijahti – jossa lyödään tunnukset kiinni summanmutikassa – tai sitten juttuni eivät ole miellyttäneet ylläpitoa. Oma kirjoitteluni on estetty palstalle tämän viikon loppupuolen aikana.

Sota ei onneksi yhtä miestä kaipaa. Jos kaipaatte kysymyksiinne vastauksia voin ottaa vastaan lukijakirjeitä sähköpostiini sokosti.suomujoki@gmail.com ja kirjoittaa tänne sitten selostuksia, jos aihe hyödyttää useaampaa.

Enemmän huolissani olen, allekirjoittavatko Vaellusnetin mainostajat – Varusteleka, Uittokalusto, Tophill, Masi Turistcenter ja tunturiin.fi – nämä noitavainot.

Vaellusnetin Admin, arvoisat palstan sisäpiiriläiset ja mainostajat – sana on vapaa kommenteissa.

 

 

Itäkaira aloittelijan näkökulmasta

Niin kutsuttu Itäkairan alue vaikuttaisi olevan aloittelijan kannalta mukava paikka harrastaa vaeltamista.

Kävin itse tänä syksynä alueella ensimmäistä kertaa, kun syysvaellus suuntautui sinne perinteisen Aittajärveltä etelään menon sijaan.

Alue on täynnä tupia, saunoja ja välimatkat ovat lyhyet. Lisäksi suurin osa tupien väleistä kulkee valmiita polkuja pitkin, ja suot on pitkostettu. Joskin osa pitkospuista on jo hieman huonossa kunnossa.

Alueelta löytyy mm. seuraavat tuvat:

Härkävaara AT + sauna

Peskihaara AT

Naltiojoki AT

Vieriharju AT + sauna

Peuraselkä AT

Tahvontupa AT + VT + sauna

Siulanruoktu AT

Manto-Oja AT

Mantoselkä AT + VT

Lisäksi Jussinmurustalla eli Keskipakoilla on laavu huusseineen. AT tarkoittaa tietenkin autiotupaa ja VT varaustupaa.

Ohessa nopeasti kyhätty välimatkataulukko tupien (ja yhden laavun) välillä polkuja pitkin. Härkävaaran poluista minulla ei ole tietoa, joten jätin sen tästä pois. Samoin esim. Kemihaara – Naltiojoki on poluton etäisyys, mutta ei kuitenkaan linnuntietä pitkin vaan oletettua kulkureittiä.

Kuvankaappaus 2015-10-21 kello 22.09.48

Suurin osa tupien väleistä on suhteellisen lyhyitä ja maasto tasaista. Kovin nousu lienee Peuraselästä Jussinmurustan suuntaan, eikä sekään ole kovin paha.

Mikä tekee sitten Itäkairasta aloittelijalle sopivan, muutamia syitä.

  • Ei lähes ollenkaan mäkiä noustavaksi rinkan kanssa, vain Jaurun laakso käytännössä vaatii nousun pois tullessa. Sopii siis myös huonokuntoisellekin.
  • Puhelimen kuuluvuus on suhteellisen hyvä, silti kannattaa harkita esim. PLB-laitetta.
  • Tupia käytännössä muutaman kilometrin välein, rengasreitin tapaisen saa hyvin pienillä siirtymillä.
  • Usealla tuvalla on sauna peseytymistä ja rentoutumista varten
  • Tupien välillä on selkeät polut, vaikkakaan ei merkityt. Lisäksi suo-osuudet on pitkostettu. Useat polut kulkevat poroaitojen tuntumassa ohjaten suuntaa.

Kovin suuria maisemaelämyksiä Itäkaira ei tarjoa, vaan samanlaista maisemaa löytää etelänkin soisista kansallispuistoista. Avotuntureita siintää tietyissä suunnissa. Alueella on vaihtelevasti kuusimetsää ja kuivempaa mäntymetsää. Osa pätkistä saattaa olla hieman kosteita, varsinkin sateiden jälkeen. Kuusi- ja mäntymetsät vuorottelevat lomittain maastossa.

Mitä suosittelisin?

Kemihaarasta Manto-ojalle ja edelleen Mantoselkään. Siitä poroaitaa myöten Vieriharjuun saunomaan. Leveää polkua takaisin Kemihaaraan. Helppo reitti saunalla, ei juuri eksymisen vaaraa.

Kemihaarassa on metsähallituksen parkkipaikka jossa on huussi ja lämpötolpat autoille. Kulku reiteille menee Kemihaaran Loman pihan läpi. Siellä on myös suihkumahdollisuus ja muita palveluita.