Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kuukausittaiset arkistot: tammikuu 2016

Jeskadam-nimestä

Netistä löytyy joitakin kertomuksia vaelluksista Jeskadam-tuntureille. Tällä nimellä ei löydy Suomen kartoilta ainuttakaan paikkaa, mutta nimi on vaellusnetin tietojen perusteella esiintynyt jossain ikivanhassa kirjassa, ja siitä on joskus ennen vanhaan ollut maininta Utsjoen kunnan sivuilla.

Kun kyselin viime heinäkuussa nimen perään Utsjoella, yksikään paikallinen ei ollut kuullut nimestä. Vaellusnettiläisten mukaan paikalla tarkoitetaan tunturialuetta Nuvvuksen kylän ja Utsjoen kirkon(kylän) välillä.

Nimimerkki Seppo kirjoittaa:

Jeskadam on Utsjoen läntisten erämaiden pohjoisreunalla, Kevon alueen pohjois- ja luoteispuolella. Keskeisiä tuntureita ovat Loktaoaivi, Orosoaivi, Rohtoaivi, Varddoaivi, Bodosoaivi, Birkeoaivi ja kaiken tämän voi kätevästi käydä Goahppelavzijavrin autiotuvalta käsin.

jeskadam

Koska kartoilta ei tätä nimeä löydy ja paikallisetkaan eivät sitä tunne, lienee kyseessä joko väärinkäsitys, nettivaeltajien salakielinen nimitys, kirjailijan väärinymmärrys tai muu sekaannus.

Kysyin asiasta Kaarina Vuolab-Lohelta Giellagas-Instituutista. Vastaus oli valaiseva:

Kysymys voi olla siitä, että pohjoissaamenkielinen nimi Čieskađa, gen.-akk. Čieskađđama on kirjoitettu jostain syystä väärin J-kirjaimella. Nykyisin kartoissa esiintyy Čieskadas ja sekä muita Čieskadas-alkuisia nimiä, esim. Čieskadasjávrrit (3913 2) = järvijono Ruohtervaða Rávdojávri ‑järven pohjoispuo­lel­la. Čieskadas = johdos sanasta čieskat = halkaista konttiluu;  pelkkä konttiluu = ađa, gen.-akk. ađđama). Muita tähän pesyeeseen kuuluvia nimiä ovat mm. Čieskadasluobbalat, Čies­ka­dasjohka ja Guovžaroavvi ~ Čieskadasroavvi (vaara).

Čieskađđama-sana on siis väännetty helpommin kirjoitettavaan ja lausuttavaan muotoon Jeskadam. Mutta sitten aloin etsimään Kaarinan mainitsemia paikkoja kartalta.

Yksikään Čieskadas-alkuinen paikannimi ei esiinny Utsjoella Kevojoen pohjoispuolella, jonne nimeä käyttävät sijoittavat alueen.

Čieskadasroavvi

Čies­ka­dasjohka

Čieskadasjávrrit

jeskadam2

Nämä paikat ovat yhtä kaukana Kuoppilasjärveltä kuin Saariselän laskettelukylä on Saariselän tuntureilta.

Saamenkielistä paikannimistöä korjattiin nykykarttoihin 1970-luvulta lähtien ja käsittääkseni oikeinkirjoitusta viilattiin 2000-luvulla. Jos jollain on vanha kartta, missä esiintyy väärinkirjoitetussa muodossa Jeskadam, voisi laittaa kuvan siitä vaikka sähköpostiini, niin liitän sen tähän perään.

Siihen asti oletan, että muinoin kirjoihin kirjoitettu ja sieltä referoitu Jeskadamin alue on sijainnut aina Kevojoen eteläpuolella, nykyisen luonnonpuiston sisällä.

 

Mainokset

Retkiblogien suosiosta

Vilkaisin viime vuoden tilastoja, kuinka paljon tätä blogia on katseltu.

Kävijöitä oli 13981, eli vähän enemmän kuin Kurikassa on asukkaita.

Sivulatauksia nämä kävijät tekivät yhteensä 35050, eli aloitussivun jälkeen klikattiin vielä paria linkkiä. Kävijöitä festarilaskukaavan mukaan saman verran kuin Jämsän Iskelmäfestareilla.

Suosituin sivu oli toki ihan pääsivu, missä on aina uusin sepustus ekana, mutta suosituin yksittäisesti avattu artikkeli koski uutta Hoolie-telttaani. Seuraavaksi eniten kiinnosti Guolasjärven tie, lähinnä hakukoneiden kautta. Siitä ei löydy verkosta kovinkaan paljoa juttua.

Kolmanneksi eniten vilkuiltiin tuolla yläpalkissa olevaa varustelistaa.

Useinmiten blogiini päädyttiin Googlen kautta, sitten eri foorumien kautta ja lisäksi ulkoilublogit-blogin kautta.

Mitenkäs muut retkibloggaajat? Minkälaisia tilastoja olette saaneet vuodelle 2015? Miten kiinnostavaa harrastuksemme on?

Paikkoja kävijöiden mukaan

Vaellusnetissä, kun vielä sain olla mukana, virisi keskustelua, pitäisikö Itäkairan prinsessan kunniaksi uudelleenimetä Keskipakkojen laet -nimellä tunnettu vaararyhmä Itäkairassa. Osa kannatti, mutta suurin osa ei.

Pekka kannatti ja ihmetteli miten palstalaisilla voi pipo olla kireällä (no kyllähän niillä on) ja Tyy argumentoi vastaan. Ehdotettiin, että ruvetaan kutsumaan paikkaa uudella nimellä, jolloin se vakiintuu. Eri asia saako yhden suljetun foorumin muutama nimimerkki semmoista vakiintumista aikaan, mistä se voisi päätyä kartoille. Lopulta prinsessa itse löi pisteen hommalle, pidetään kyseiset vaarat vaan vanhalla nimellä.

Yleensä autiotuvat, kammit ja muut rakennelmat on nimetty läheisen maastokohteen mukaan. On esimerkiksi Rautulammen päivätupa, Vongoivan kammi tai Suomunlatvan laavu.

Mutta on Lapissa monikin paikka nimetty tekijänsä tai kävijänsä mukaan.

Käsivarressa on Porojärven vuokratupa, joka tunnetaan paremmin Kekkosen kämppänä. Tarkempaa tietoa siitä minulla ei ole, käskikö Kekkonen rakentaa juuri tuon tuvan. Paistunturissa sen sijaan Kekkosen osoittamilla paikoilla on Njavgoaivin ja Madjoen tuvat – mutta niiden nimissä ei ole viitettä presidenttiin.

Hetta-Pallas välillä on Montellin maja, jonka rakennutti aikoinaan metsänhoitaja Montell. Samoin Raappanan kammi Sokostin juurella on nimismies Raappanan käsialaa. Snellmannin maja Suomujoen varressa on Snellmanin rakennuttama, vaikka käytännön työn tekikin toiset miehet.

Muita asukin mukaan nimettyjä rakennuksia ovat muun muassa Immon kammi Tuiskukurussa ja Meänteisen kämppä Lankojärvellä. Molemmat jo edesmenneitä, niin miehet kuin majatkin. Pystyssä on Suomun Ville ja tietysti Raja-Joosepin rakennukset.

Kaikille on yhteistä, että nimet ovat vuosikymmeniä vanhaa perua, ja vakiintuneet käyttöön jo suoraan silloin aikoja sitten.

Myös kultamailla Lemmenjoella ja Ivalojoella olevien rakennusten nimet ovat suhteellisen vanhaa perua, joukossa vain jokunen uudempi nimi.

Uudemmista, ihan viime aikoina jonkun mukaan nimetyistä rakennuksista tulee mieleen Hannun sauna käsivarressa, joka sekin on yksityiskäytössä. Ja nimikin esiintyy vain vieraskirjojen sivuilla.

Jää nähtäväksi, voisiko tulevaisuudessa jokin paikka muuttaa aikojen saatossa nimeään joko aktiivisen käyttäjän tai korjaajansa mukaan. Nythän eri paikkoja on alettu kunnostamaan talkoilla. Tuleeko Vongoivan kammista mahdollisesti Ohtamaan kammi, tai Tulilla-ryhmän kammi? Muuntuuko Manto-oja Halmeojaksi jne?

Yleensä jonkun henkilön mukaan nimetään paikkoja vasta tämän kuoleman jälkeen, mutta Lapin kämpille on tyypillistä, että nimi on annettu jo henkilön eläessä. Se tarkoittaa myös sitä, että paikan nimeämiselle on yleensä ollut henkilön itsensä hyväksyntä.

Vanhempaa perua Lapissa ovat eri ihmisten mukaan nimetyt maastokohteet. Saariselän maastoista löytyy esimerkiksi Lokan Alen Muurivaara, Ponkun Kotamaa tai Hirvas-Lassin Karhuvaara. Näiden paikkojen nimien synty ei ole niin tarkoin tiedossa, mitä rakennusten kohdalla. Aikoinaan, kun paikannimiä kerättiin, otos oli suppea ja aikaisemmin nimeämättömälle paikalle saatettiin keksiä nimi siltä istumalta nimenkerääjän sitä tiedustellessa. Silloin vaikkapa mieleen tuli Ponkun kota tai viimesyksyinen karhunkaato.

Idea siitä, että joku maastonkohta nimettäisiin nykyään siellä käyneen henkilön mukaan, lienee vaikea saada läpi. Sen sijaan kaupungeissa katuja, toreja ja puistoja nimetään useinkin paikallisten merkkihenkilöiden mukaan.

Kuolemaan johtanut eksyminen UKK-puistossa

UKK-puistossa sattui valitettava onnettomuus maanantaina 11.1.

Surunvalittelut bloginpitäjän puolesta omaisille.

Näistä ei aina tiedetä tarkkaa tilanteeseen johtaneita syitä ja menneitä on turha jossitella…

Mutta yleisellä tasolla tämmöinen turma herättää kysymyksiä ja moni alkaa ajattelemaan. Itselläni on kesälläkin muutama turvavaruste aina mukana:

GPS-laite ja varaparistot; yleensä suljettuna rinkassa, mutta tosipaikan tullen saa paikannettua itsensä, laitteessa on myös tupien koordinaatit tallessa. Varaparistojen avulla pitäisi huonossakin kelissä löytää tie ensimmäiseen suojaisaan saakka. Lisäksi laitteesta saa koordinaatit hätäpuhelua varten.

Hätälähetin: tällä saa puhelimen kentän ulkopuolella lähetettyä hätäkutsun ja koordinaatit pelastajille. Esimerkiksi Itäkairassa on varsin vaihteleva kuuluvuus puhelimella, vaikka mastoja onkin alueen ympärillä. Nappia painamalla ja antennin oikasemalla käynnistyy pelastustyöt. Tämän jälkeen ei tietenkään pidä vaihtaa paikkaa.

Esimerkiksi Vaellusnetissä on toisinaan rehvastellen käyty keskustelua, että mitään nykyajan kotkotuksia ei pitäisi kairaan ottaa mukaan, ja kaikenlaiset GPS:t ja hätälähettimet ovat pullamössöjen touhua, pelkällä kartalla ja kompassilla pärjää. Ehkä tämä valitettava onnettomuus viimein valaisee, että vahinkoja käy ja niihin voi ja pitääkin varautua.

 

Paistunturissa

Tästä reissusta on jo hieman aikaa, mutta en ole kertonut siitä sen tarkemmin.

Ajelin pitkän vedon kerralla Sulaojan parkkipaikalle Karigasniemen lähelle. Tämä on mielestäni hyvä lähtöpaikka, kun tunturiin menee selkeä polku, ja kiipeäminen Tenon laaksosta ylös jää pois. Sulaojalta ei ole pitkä matka Luomusjoen tulipaikalle, joka on mielestäni yksi Lapin hienoimmista maisemiltaan, vaikka onkin suhteellisen lähellä tietä ja sinne pääsee myös autolla.

IMG_0772

Jäin Luomusjoelle yöksi pieneen telttaani. Paikalla ei ollut muita, mutta samana päivänä oli pidetty tulia tulipaikalla. Keli oli mainio ja maistelin hieman rommia pitkän ajomatkan päälle.

Aamulla heräilin hyvissä ajoin, laittelin aamupalan ja lähdin Luomusjärvien välistä Luomuskannasta pitkin kohti Ruktajärven autiotupaa. Tuvalla oli muutamia muitakin ihmisiä.

IMG_0780

Tupa on kivalla paikalla Ruktajärven rannalla, rannassa on myös kota. Tuvalta lähtee polut niin Njavgoaivin tuvalle, kuin Kevon kanjonia kohti. Tällä kertaa valitsin Njavgoaivin suunnan, sillä näin ei tarvitse mennä luonnonpuiston puolelle. Vieraskirjasta huomasin, että Kevon puistoon oli oikein jonotettu rajoitusajan loppuessa, heti puolenyön jälkeen vaeltajat olivat siirtyneet puiston puolelle tuvalta.

Tokihan puisto on vain näennäisesti rajoitettu, porohommissa, tutkimustöissä ja metsähallituksen hommissa siellä saa liikkua miten vaan. Onpahan metsähallituksella siellä parikin ”salaista tupaa”, nimittäin Fiellun huoltotupa ja Roajojärven valvontatupa. Näitä ei ole kaikilla kartoilla. Edes paikallinen poromies ei tiennyt Fiellun tuvasta, mutta parin saamenkielisen puhelun jälkeen asialle tuli vahvistus.

Sitten kohti Njavgoaivin tupaa, jonne jäin yöksi. IMG_0795

Illalla kettu kävi nurkalla ihmettelemässä ja yön aikana tuvan ympärille kerääntyi porotokka. Tupa on veden suhteen vähän naftilla paikalla, mutta yleensä vielä alkukesästä sitä saa tuvan lähelle tehdyltä padolta. Tuvalla ei ollut ketään muuta vaikka oli juhannusaatto.

Jatkoin seuraavana päivänä kohti Akukammia, jonne menee edelleen merkitty polku. Olen kirjoittanut Akukammista oman kirjoituksen.

Akukammissa vietin hetkisen evästäen ja pidin pienet tulet. Tämä oli ensimmäinen visiitti uudelle kammille, vanhan kammin aikaan olen kulkenut paikan ohi Kuivin rengasreittiä pitkin. Silloin paikalla oli uuden kammin rakennustarvikkeet, ja piipahdin myös vanhassa kammissa.

Jatkoin matkaa mutta en luonnonpuistoon, vaan sen rajaa myötäillen kohti Guovdoaivin ja Gaimmoaivin välistä laaksoa Akujoen latvoille. Laitoin sinne leirin pystyyn, ketään ei näkynyt missään.

IMG_0870

Seuraavana aamuna lähdin Gaimmoaivin huipulle, josta olisi hyvä näkymä kohti pohjoisen ja koillisen soita. Muutamia rakennuksia näkyi huipulta kaukana, mutta harmikseni kiikarit ei sattuneet mukaan.

IMG_0880

Keli muuttui sateiseksi ja horisonttiin ilmestyi ukkospilviä. Laskeuduin toiselle puolelle Mavnnajohkan rannalle, Rassoaivin pohjoispuolelle. Alkoi satamaan ja laitoin teltan pystyyn. Ukkonen tuli ihan päälle ja kesti useamman tunnin. Melkoinen jyly tunturissa!

Nuvvuksen masto näkyi telttapaikalle, mutta minulla poloisella oli DNA:n liittymä. Utsjoen alueella DNA ei toimi, masto näytti vain Elisan ja Soneran verkot. Olisin aikani kuluksi katsonut säätiedotuksen mutta nyt ei voinut edes tekstaria laittaa kotiin. Note to self: ei tunturiin DNA:lla.

Sateen tauottua päätin jäädä niille sijoille yöksi, myös teltta voisi kuivaa mukavasti yön aikana, koska ei enää satanut. Päivämatka oli suhteellisen vaatimaton tunturin ylitys.

Seuraavana aamuna taivas oli kuitenkin harmaa, ja tihkusateinen. Päätin vetäytyä kuivattelemaan kamppeita Akukammille. Matkaa tuli 16 kilometriä, etäisyydet Paistunturissa eivät koskaan ole kovin pitkiä. Ensin Duottar-Mavnnan länsipuolelle, sitten kohti Sitnogoaivia ja edelleen kohti kammia muutaman nyppylän päältä kulkien.

IMG_0912

Kammilla iskin tulet kamiinaan ja kuivattelin teltasta lähtien tihkusateen kastelemat kamppeet. On hienoa, että täällä on tämmöinen palvelu, joka on vielä uusittukin nykymittapuun mukaiseksi. Olisi hienoa, jos vastaava paikka olisi myös Kuoppilasjärven ja Akukammin välillä. Madjoen tupa on välillä, mutta byrokratia sakottaa kesäaikaan siellä käynnistä, kuten Janne Pyykön blogista käy ilmi. Joskus on kaiketi suunniteltu kota-tyyppistä sääsuojaa tälle välille, mutta paikalliset vaellusvastustajat ovat onnistuneet torppaamaan hankkeen.

Paikallisen kontaktini mukaan Madjoen tuvalla käy porukkaa useinkin, mutta välttyvät sakoilta koska eivät kirjoittele vieraskirjaan nimiään. Ehkä näemme tulevissa Lapin Poliisin jaksoissa Vallen ja Huhtalan pitämässä ratsiaa Madjoella, jos vaikka onneton retkeilijä sattuisi erehtymään ja tulisi kuivattelemaan läpimärkiä kamppeita tuvalle juuri sopivalla hetkellä.

Kello ei ollut vielä hirvittävän paljoa, joten kuivattelujen jälkeen päätin marssia vielä muutaman kilometrin siirtymän kammilta Njavgoaivin tuvalle. Yöllä tuvalle saapui toinen retkeilijä, mutta hän vetäytyi suoraan nukkumaan pihalla olevaan kotaan.

Aamulla herätessäni tuttu porotokka oli asettunut tuvan ympärillä olevaan koivikkoon.

IMG_0925

Jatkoin matkaa kohti Ruktajärven tupaa. Juuri avotunturin kohdalla alkoi päälle tulemaan ukkokuuro ja tihensin askelväliä kohti alamäkeä. Pääsin juuri tuvalle, ennenkuin alkoi satamaan. Ruokailin ja rupattelin muiden retkeilijöiden kanssa. Paikalle oli tullut myös muutama henkilö päiväretkelle Sulaojalta polkupyörillä. Luomusharjullahan menee osalta matkaa ihan autolla ajettavissa olevaakin polkua.

Olin viimeisen yön Luomusjoen tulipaikalla, oli suhteellisen kylmää ja satoi vettä. Aamulla marssin autolle, ja kävin ottamassa lämpimän suihkun ja kupposen kahvia Muotkan Ruoktussa. Kotimatkalla Saariselän kohdilla satoi lunta, vaikka oli jo melkein heinäkuu.