Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kategoria-arkisto: Kantolaitteet

Halvoilla kamoilla vaeltamaan, osa 3: reppu

Lupasin kertoa repusta. Tuli käytyä talvella etelässä ja Varustelekasta tarttui mukaan 20 eurolla Ruotsin armeijan LK-35 selkäreppu, jota on dumpattu ylijäämänä myyntiin vähän joka puolelle. Nämä myydään käytettyinä, mutta kun pääsin valikoimaan niin tämä näyttäisi olevan ihan käyttämätön. Retkeilyvälinekaupassa tämmöinen maksaisi varmasti noin 150-200 euroa, sillä esim. Partioaitassa tämän pikkuserkku Fjällräven Rucksack No 4 Large maksaa hintamielikuvineen ja brändilisineen 240 euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokoa on siis mallinimen mukaisesti 35 litraa. Sekä päällä, että alla on mahdollisuus kiinnittää tavaraa ulkopuolelle, joten ainakin teltta ja makuualusta tulee köytettyä niihin. Myös edessä alhaalla on ohuehko solki, se lienee jotain militaristijuttua varten (tai siihen saisi hakun roikkumaan vuorilla). Läpän päällä olevat hihnat ovat tosi isot, kiinnitettävän asian halkaisija voi olla jopa 25-30 cm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rintaremmiä ei ole, kiinnistyspisteet kylläkin. Lantiovyötäkään ei löydy, ja semmoisen kiinnitys olisikin hankalampaa. Toisaalta itse runko tukeutunee selkään joten kuten. En ajatellut modifioida kantosysteemiä sen kummemmin ennen ekaa reissua. Äkkiseltään tämä ei tuntuisi natisevan, kuten Savotan putkirinkat tekevät. Selkää vasten tulevat poikittaiset hihnat on kiristetty nauhoin, eikä vanttiruuvein kuten Savotassa.

Sisällä on iso kantikas ja vahvan oloinen päätasku ja suhteellisen tilava ”lehtitasku” selkää vasten. Taskun suu kiristetään nyörillä ja kiilalukolla.

Painoa on 2,3 kiloa, joten tämä on selvästi painavampi kuin esimerkiksi Savotan kevein putkimalli 725, joka painaa 1,8 kiloa. Grammaus ei oikein toteutunut tämän ostoksen kanssa, mutta tarkoitus on kuitenkin lähteä suhteellisen keveällä setillä liikenteeseen.

Viime reissun varusteista

Muutama sana viime reissun varusteista.

Mukana oli uusi keitin ja kattila, joista kirjoitin jo aikaisemmin. Ne toimivat mainiosti. Primuksen TiTech on pinnoitteen puolesta ok putsattava ja keitinkin oli tarpeeksi nopea.

Puhelimen vara-laturia en päässyt testaamaan, sillä minulla hölmöllä on DNA:n liittymä, jolla ei tee Lapissa mitään ja puhelin oli kiinni. Nimittäin yleensä löytyy Soneran ja joskus myös Elisan kentät, mutta DNA toimii esim. UKK:ssa vain aivan korkeimmilla paikoilla. Esimerkiksi puiston reunaa sivuava 420 metrin korkeus on liian vähän, mutta halvalla ei saa hyvää.

Sadeasuna oli tämä uusi Marmot Precip -hankinta. Katsoin ennen lähtöä säätiedotuksen, ja puku viettikin vaellusviikon auton takakontissa Saariselällä. Päätös oli oikea, sillä pisaraakaan vettä ei tullut koko aikana.

Kannoin tavarat Jam2:ssa, joka nyt osoittautui taas kerran epämukavaksi. Tämä oli kolmas viikon reissu tällä repulla, ja otti ikävästi olkapäihin. Ospreyn hieman painavampi rinkka on selvästi parempi kantaa. Jam2:n ongelma on, että pakattaessa se hyvin täyteen, yläosa kääntyy taaksepäin ja olkapäille tulee ylimääräinen veto. Se vaatisi samanlaiset remmit, joita rinkoissa käytetään viilekkeiden yläosan ja rinkan rungon välissä.

Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Fjällrävenin G-1000 housut. Rypesin kunnolla yhdessä kahlauksessa ja housut kuivuivat todella nopeasti.

Harrastus jatkuu, tilasin juuri lentoliput Islantiin…

 

Grammanviilaajan puoliintumisaika

Kun aloitin vakavamman vaellusharrastuksen noin 10 vuotta sitten, rinkka painoi viikon reissulla yli 20 kiloa ja yön yli reissullekin tavaraa lähti 10 kiloa.

Nyt rinkka, tai reppu, painaa alle puolet tuosta. Puoliintumisaika on ollut pitkä ja vaatinut monenlaisia kokeiluja.

Alussa pelkkä rinkka painoi tyhjänä kolme kiloa. Nyt käytössä on reilun kilon rosna tai 750 gramman reppu. Paino on siis tippunut lähes neljäsosaan – viikon reissulla.

Rinkan keventyminen juontuu tietysti siitä, että mukaanotettava romumäärä on vähentynyt keventymisen ohella. Mukana on ollut aikojen saatossa muun muassa erillinen raskas sadeasu, lenkkarit, järkyttävän painavia telttoja, villapaitoja keskellä kesää, mato-onki, trangia kahdella kattilalla yms tavaroita, joita en enää ottaisi mukaan.

Jos aloitetaan tuosta keittiöstä. Vuonna 2003 Käsivarressa oli mukana reilun kilon trangia, juomaleili, lautanen, metallinen haarukkalusikka, peltimuki, puukko ja litra marinolia. Kyökki painoi hyvinkin noin kolme kiloa. Nykyinen keittiö sisältää kaasukeittimen, mukin, sporkin ja kattilan, jonka sisään keitin pakkautuu. Juomapullona on puolen litran limsapullo.

Nykyinen keittiö painaa noin 600 grammaa ja se vie rinkasta tilaa alle puolet entisestä.

Makuupussina oli aluksi noin kahden kilon keinokuitutäytteinen ”HollowFill” Haglöfs. Tämä on ehkä sellainen varuste, mistä voi tinkiä vähiten, koska ainakin nykyteknologian mukaan paino ja lämpimyys kulkevat edelleen käsi kädessä. Kelikään ei ole ilmastonmuutoksesta yhä puhuttaessa lämmennyt. Nykyisin käytän joko 1,1 kilon untuvapussia tai kevyempää noin puolen kilon untuvapussia, jos yövyn pelkästään tuvilla. Merkki on pysynyt samana, pakkauskoko on puoliintunut.

Makuualustana oli aluksi solumuovi, sitten puhallettava, solumuovi ja jälleen puhallettava. Nykyinen Therm-a-rest on toistaiseksi kestänyt. Painoa on saman verran kuin solumuovisella alustalla, mutta pakkauskoko on jälleen enemmän kuin puoliintunut.

Kaikkea pientä turhaa on tullut kannettua mukana. Pelikortteja, matkashakkia, kirjoja, puukkoa, astioita. Esimerkiksi puukon korvaa helposti sirommalla veitsellä, ja tuvilta löytää useinmiten lukemista. Järkkärikin on ollut mukana, mutta otan sen seuraavan kerran vasta, kun osaan käyttää sitä kunnolla.

Jos joku haluaa oppia tästä jotain, niin kannattaa katsoa kriittisesti mukana kuljetettavaa tavaramäärää. Tuvilla ja maastossa näkee ihmisillä ison määrän erilaisia pussukoita, nyssäköitä, astiastoja, ja muita kummallisuuksia joita ilman varmasti pärjäisi. Myös ruokien kanssa kannattaa katsoa, tuoko ne maastoon alkuperäisessä, kenties vaikeasti hävitettävässä, pakkauksessa vai pakkaako ne kotona jo uudelleen kevyeen poltettavaan pakkaukseen.

Taulukkolaskentaohjelma on hyvä apu pakatessa. Tulee varmasti pakattua kaikki, mutta ei ylimääräisiä. Samalla ohjelma ynnää painot ja voi tehdä vertailuja eri tavaroiden välillä.

Raskaimmista tavaroista tulee suurin kevennys, eli eniten huomiota kannattaa kiinnittää itse rinkkaan, makuupussiin, telttaan ja makuualustaan.

Itse olen tyytyväinen 10 vuoden tulokseen. Päivämatkat ovat tällä keskinkertaisella kunnollani pidentyneet 10 kilometristä aina yli 25 kilometriin. Enemmän nähtäviä paikkoja – kevyemmin, se on minun agenda.

Koiran rinkka

Koiran rinkasta on monenlaista hyötyä. Ensinnäkin koira voi itse kantaa kairaan sapuskansa ja muut varusteet. Toisaalta omasta rinkasta voi siirtää koiran kannettavaksi omia varusteitaan sitä mukaa, kun ruuat hupenevat. Alkuun, kuten kuvan reissulla, koiran ruuat yms. kannettiin omassa rinkassa. Alla olevassa kuvassa matkataan Termisjärveltä kompassireittiä Kuonjariin. Eli siis siitä kivikosta, josta moni ei suostu menemään. Koira suoriutui hyvin, pahimmissa kivikoissa avaran näkyvyyden alueella koira oli irti turvallisuuden takia, muuten toki kiinni.

Tämä reissun jälkeen tuli eteen rinkan valinta. Kotimaisissa nettikaupoissa vaihtoehdot ovat vähissä ja luonnollisesti kilpailun puutteessa kalliita. Saksalainen Globetrotter myy MeRu koiranrinkkaa, josta löytyy merkintöjä muiltakin kotimaisilta sivuilta. Hintaa rinkalla oli 35 euroa, eli eikun tilaamaan. http://www.globetrotter.de/de/shop/detail.php?mod_nr=103373

Paljon painoa ei pistetty, ehkä noin 4 kiloa yhteensä. Rinkassa on lapojen kohdalle tulevat pussukat ja selkään saa kiinnitettyä esim. koiran alustan tai muuta kevyttä. Hihnan voi kiinnittää periaatteessa kolmella tapaa: kaulapantaan kuten kuvassa, tai sitten rinkan etu tai takareunassa selkärangan kohdalle erityisiin lenkkeihin.

Rinkassa on Y-viilekkeet, joiden päällä on pehmuste. Pussien alla on fleecen tapainen eriste ja eräänlainen verkko. Rinkalla on myös todennäköisesti lämmittävä funktio, joka voi olla hyvä tai huono asia. Koira ylitti Suomun Aittajärvellä helposti rinkka selässään, eli sen kanssa voi myös uida. Ruuat on pakattu rinkan sisään vedenpitäviin annospusseihin. Mitään kolhuille tai vedelle altista rinkkaan ei kannata pakata, kun koira kuitenkin kaahaa päin kiviä.

Rinkan kestävyydestä pitkässä juoksussa en osaa sanoa, mutta mitään merkkejä viottumisesta ei ole. Rakenne ja materiaalit vaikuttavat laadukkailta.

Rinkan pukemista kannattaa harjoitella ja onnistuneet suoritukset palkita jo kotona. Sen jälkeen pukeminen ja rinkan kantaminen sujuu ilolla maastossa.

Myös sadetakki tuli hankittua Hurtan mallistosta. Tätä koira inhosi aluksi, mutta myöhemmin unikin maistoi illalla teltassa ilman takin riisumista. Takissa on lämmittäviä elementtejä, ja vilpoisena yönä se tuntui varmaan mukavalle. Hieman huono kuva, mutta takin päällä on tässä vielä valjaat; rinkka odottaa teltalla Riitelmäpään päiväretkeläisiä.

Merkittävää tässä on ehkä se, että koiran mukaan ottaminen ei lisää mukana kannettavaa painolastia lainkaan, vaan jopa vähentää sitä reissun edetessä. Toisaalta koiran kanssa nukutaan teltassa, jolloin teltan valinnassa täytyy tämä huomioida.

 

Viikko käsivarressa 11 kilolla

Vuonna 2009 tilasin Goliten mainion Jam2-repun. Tätähän piti sitten kokeilla käytännössä viikon reissulla Käsivarressa. Reitti kulki Luontotalolta Saarijärvelle, Kuonjarjohkalle, Meekolle, Urtashotellille ja Lossun kautta Didnua alas.

Ohessa varustelista kaapattuna Excelistä, klikkaa kuvaa – saat paremmin selvää:

Tältäkin reissulta tuli hieman ruokaa takaisin. Jam2 on kevyt rinkka, mutta varsinaisesti vaelluksella olen käyttänyt sitä vain tämän kerran. Joka kerta, kun rinkasta tarvitsee jotain, se on purettava, ellei tarvittava tavara satu olemaan päällimmäisenä. Kantomukavuus on hyvä, mutta kaipaisin viilekkeiden ja rinkan välille olkapäille kiristyshihnoja. Käsittääkseni uudemmassa versiossa tämä puute on korjattu.

Turhuuttakin oli mukana. Kilpisjärven aavoilla kesäkelissä GPS on melko turha varuste. Samoin fleecekerrasto oli yliammuttu, sillä koko reissun ajan aurinko paistoi pilvettömältä. Tokihan siellä saattaa olla heinäkuussakin kylmä, mutta omalle kohdalle ei ole vielä sattunut?

Keittely muuten onnistuu tuossa Terra Novan koirankopissa, se tuli testattua. Varovainen toki tulee olla.

Kuvassa Teltta ja rinkka Kuonjarvarrin ja Duolljehuhputin välisssä noin 1000 m korkeudessa – siellä on vettäkin purossa.

Tässä on näkyvillä Jam2 ennen reissuun lähtöä. Crocseja lukuunottamatta kaikki rojut mahtuivat sisälle 50 litraan. Crocsit tykkään pitää muutenkin rinkan ulkopuolella; ne ovat yleensä kosteat ja ne on nopeasti saatavilla ylityksiä varten purkamatta rinkkaa.