Karttojen virheistä

Karttojen laatu on vähän kummallinen asia. Suomessa retkeilykartasta saa maksaa 30-50% enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa tai Islannissa. Kaksi jälkimmäistä mielletään vielä (vähän aiheetta) kalliimmanpuoleisiksi maiksi. Isommalla rahalla luulisi sitten saavan viimeisen päälle tehdyn laadukkaan tuotteen mutta katin kontit.

Karttojen tekemistä ohjaa Suomessa muutama perusperiaate. Ne ovat järjetön kiire, perinnetiedon puute ja rahapula sekä tietysti perisuomalainen maksavan kuluttajan aliarviointi.

Otetaan nyt vaikka nämä monille tutut Saariselän kartat. Painoksesta riippuen siellä lukee Sorvusoja, Sarvioja tai Sarvijoki. Samoin eri painoksissa saattaa puuttua lampia kokonaan ja vähän vanhemmista kokonaisia isoja järviäkin. Siulapääkin on siirtynyt kilometrikaupalla aina kartantekijän mielialan mukaan.

Onko näillä asioilla sitten väliä? Ehkäpä vaaratilanteessa. Jos sumussa tilataan kopteri tietyn nimiseen paikkaan ja kopterimiehillä onkin sitten eri painos. Saariselän alueen poromiehetkin ihmettelivät nimien sekamelskaa. Päädyttiin ratkaisuun, että Metsähallitus laittaa joka tunturin laelle kyltin paikan nimestä 🙂

No takaisin niihin vaaratilanteisiin. 2007 julkaistusta Pallas-Yllästunturin kartasta on poistettu autiotupia merkkaavat perinteiset symbolit ja roiskittu sattumanvaraisesti hehtaarien kokoiset teemasymbolit. Rihmakurun kota on 400 metriä pielessä oikealta paikaltaan ja Tappurin autiotupa on 900 metriä pielessä. Jos illalla lumimyräkässä koittaa löytää tuvalle tämmöisen lärpäkkeen kanssa niin noutaja tulee. Ainiin, Rautuojan symboli on 300 metriä sivussa läpitunkemattoman pusikon ja puronotkelman väärällä puolella.

Myös osa ulkoilureiteistä on piirretty miten sattuu. Esimerkiksi Rihmakurun kohdalla se laitettu menemään todellisuuden vastaisesti jyrkimmältä kohdalta suoraan rotkoon.

Yleensä ulkoilujärjestöt ja ns. vanha liitto vannottavat tunturiin menijöitä kartan ja kompassin nimeen, mutta jos kartta näyttää tuvat pieleen niin kotona gepsiin tallennetut koordinaatit lienevät sitten se parempi vaihtoehto. Gepsi voi tietysti mennä rikki, tai sammua, mutta jos kartta on jo piirtäjän pöydällä rikki…

Katsotaan sitten esimerkinomaisesti yhtä surkuhupaisinta viritystä, eli Enontekiön opas- ja virkistyskarttaa mittakaavassa 1:100000 vuodelta 2004. Ensimmäisessä painoksessa gps-koordinaatit olivat 10 kilometriä pielessä. Kartta luvattiin vaihtaa tuoreempaan versioon, ja minäkin vierailin paikallisessa Maanmittauslaitoksen byroossa asian tiimoilta. Lupasivat soittaa miten vaihto järjestyy ja ottivat yhteystietoni. Olen nyt odotellut sitä soittoa jotain seitsemän vuotta, mutta byrokraateilla lienee parempaakin tekemistä, kuin palvella asiaksta. En kyllä aistinut minkäänlaista kiirettä käynniläni…

Kartalta puuttuu myös runsaasti rakennuksia. Erämaa-alueen ulkopuolella suunnilleen kaikki rakennukset on merkittynä, mutta jostain syystä erämaa-alueilla kartantekijä on halunnut pimittää osan rakennuksista käyttäjältä. Kartalta puuttuu muun muassa Urtashotelli, Munnikurkkion autio rajavartioasema, Raittijärven kylä, Toskaljoen huoltotupa ja monet muut rakennukset. Syitä tälle voi vain arvailla. Kartan teossa on ollut mukana mm. Metsähallitus (byrokraatteja), Enontekiön kunta (byrokraatteja) ja Maanmittauslaitos (byrokraatteja).

Sitten voisi mainita näistä saamenkielisistä nimistä. Laajat tunturialueet on merkitty samalla fontilla ja fonttikoolla kuin yksittäiset pienet kohteet, ja näin ei voida tietää mitä maastokohdetta mikäkin nimi tarkalleen osoittaa. Osassa tapauksista saamenkielisissä nimissä on käytetty sellaisia kirjaimia, mitä saamen aakkosissa ei edes ole. Siis kääntäen, että meidänkielisten kartoissa olisi vaikka Hoßan Œlløri-järvi. Joillakin karttalehdillä saamenkielisestä nimistöstä on kirjoitettu väärin jopa 30%. Utsjoella on olemassa myös yleisesti käytössä suomenkieliset nimet alueen paikoille, mutta kartantekijä päätti pudottaa ne pois kartalta ja korvasi ne väärinkirjoitetuilla ja -kohdistetuilla saamenkielisillä nimillä. Ja kukaan ei tiedä, miksi näin tehtiin.

Näistä asioista on turha kysellä kartantekijöiltä, koska asioihin ei saa vastauksia. Ei, vaikka olisi erityisen kiinnostunut asioista.

Lähteinä tälle sepustukselle oman tarkkailun lisäksi mm. Teeriahon kirjat ja Maankäyttö 3/2004, sekä erinäiset nettisivut ja keskustelut.

 

Advertisement

Varusteiden hankkiminen ulkomailta

Vaellusnetissä on ollut viime päivinä keskustelua mm. Partioaitasta ja Varuste.netistä, joten ajattelin kirjoittaa hieman omista hankinnoista.

Mistä varusteet kannattaa hankkia? Viime aikoina olen huomannut varusteostojen yhteydessä, että ei välttämättä ainakaan Suomesta. Tähän on monta syytä, mutta päällimäisenä lienee maamme kallis hintataso, johtuen veroista, työnantajamaksuista ja vähäisistä markkinoista. Euro on ainakin minulle hyvä konsultti hankinnoissa.

Internet on mahdollistanut nopean hintavertailun ja tavara tulee jopa kotiovelle halvemmalla kuin liikkeissä käymällä. Kivijalkaliikettä tarvitsen enää ainoastaan kenkä- ja vaateostoihin. Varsinkin kengissä lättäjalkani vaativat kunnon sovituksen, joten uskon, että tulevaisuudessakin kengät myydään kivijalassa.

Olen käyttänyt pääasiassa saksalaisia ja brittiläisiä kauppoja, sillä niissä hintataso on usein huomattavasti Suomea halvempi. Mukaan tulevat postikulut, mutta yleensä ne ovat vain vähän suuremmat, kuin suomalaisessa verkkokaupassa tuotteen hinnan ollessa kuitenkin 30-50% halvempi.

Maksan ostokset yleensä luottokortilla, ja kertaakaan ei ole ollut ongelmia, ja joka kerta tavarat ovat myös tulleet. Takuu- tai muita vaihtoja ei ole tarvinnut tehdä, mutta uskoisin niiden toimivan hyvin, sillä em. maissa on myös kuluttajansuoja, ja toisaalta kotimaiset kaupatkin osaavat vetkutella takuuasiat poskelleen.

Kauppoja on useita, mutta joitakin mainitakseni. Makuualustan tilasin OutdoorFairilta, hanskat ja muuta sälää Globetrotterilta, makuupussin Outnorthilta ja karttoja Ruotsin maanmittauslaitokselta, jossa ne maksavat alle puolet Karttakeskuksen hinnoista.

Viimeisinpänä tilasin Briteistä kaasukeittimen, josta kerron lisää lähiviikkoina. Reilun 100 gramman paketti tuotiin kotiovelle kuorma-autolla. Suomesta tilattuna se olisi pitänyt hakea kirkonkylästä joko postista tai matkahuollosta. Sinänsä tuuria, että satuin olemaan kotona, mutta hyvä kuva jäi palvelusta.

Kotimaisista liikkeistä olen tilannut jonkin verran Varuste.netistä ja enemmän Varustelekasta, molemmissa on tuntuma keskivertoa paremmasta palvelusta.

Kommentoikaa toki omia kokemuksia varustehankinnoista.

Islantilainen kartta saapui

Posti kiikutti mennellä viikolla tilaamani Landmannalaugar – Þórsmörk – Fjallabak -kartan. Kartta on 1:100000 ja kääntöpuolella on vielä Fimmvörðuháls mittakaavassa 1:50000.

Pitänee paikan päällä vierailla karttakaupassa ja ostaa tuliaisiksi useampikin kartta, sillä myös muut alueet kiinnostavat.

Karttojen kuvitus on hyvinkin erilainen, mitä suomalaisissa kartoissa on tottunut, mutta toki Islannissa on myös sellaisia maastotyyppejä, joita meillä ei ole.

Ainiin ostin tämän Britanniasta, hintaa tuli postikuluineen noin 15 euroa.