Siihen aikaan, kun aloittelin vaellusharrastusta, liikuin piireissä joissa vannottiin perinteiden nimeen. Siksi minäkin ostin Trangian, tuon ruotsalaisen pomminkestävän keittimen. Se kolisi rinkassa painolastina useita vuosia. Vesi kiehui hitaasti, mutta varmasti. Liekin säätöä varten oli irrallinen levy, jonka kanssa poltti sormet helposti. Siltikin muutama haudutus paloi pohjaan.
Tein myös niinkuin kiellettiin, eli säästin tenua säilömällä sen polttimossa. Toisin kuin monella muulla on käynyt, en onnistunut kuitenkaan sotkemaan tenua ruokiin vuotavan polttimon kannen välistä. Tiukka se oli avata, jos sen lämpimänä oli sulkenut. Polttoaineen kuljetin erillisessä punaisessa pullossa, josta sitä polttimoon annostelin.
Ostin siihen jossain vaiheessa myös kaasupolttimen. Liekkiä pystyi säätämään just eikä melkein ja vesi kiehui silmänräpäyksessä. Kannoin edelleen mukana myös toista kattilaa ja paistinpannua, joita en käyttänyt ikinä. No, paistinpannu oli toki kantena toisinaan.
Setille tuli painoksi 1720 grammaa, ja se oli liikaa. Hintaa tämmöisellä Trangialla on about 45 euroa, polttoainepullosta veloitetaan 19 euroa ja kaasupolttimo maksoi tarjouksessa 45 euroa. Ei kovin halpaa?
Muutaman välivaiheen kautta olen päätynyt seuraavaan: Kaasupullo ja päälle ruuvattava Colemanin keitin, kattilana ja kantena toimii Primuksen Litech. Kaasupullo ja keitin pakkautuvat kattilan sisään, joten painon lisäksi säästyy pakkaustilaa, jolloin entistä pienempi kantolaite riittää. Pienempi kantolaite = paino vähenee edelleen!! Kuvan setti täydellä kaasupullolla painaa 706 grammaa, eli painossa säästöä on tullut kilon verran. Kattila maksoi 25 euroa, kaasukeitin 20 euroa ja kaasupullon saa halpahallista vitosella. Painon lisäksi tämä setti säästää puolet rahoista. (Koska menen kantapään kautta, ostan ensin painavaa kalliilla ja kevyttä/parempaa halvalla…)
Tilan säästö nähdään seuraavassa kuvassa: ei massiivinen, mutta merkittävä.
Pienennetty keittiö riittää kahdelle, ja myös 230 gramman kaasupullo on tähän asti riittänyt kahdelle viikoksi, ja jonkin verran on jäänyt jäljelle. Myönnettäköön, että varapullo on ollut kerran mukana, ja myös tupien kaasuja on käytetty toisinaan. Kattila saisi olla edelleen kevyempi, mutta tuosta parempaa pullon nielevää ei ole vielä tullut vastaan.
Olen ottanut keittimen mukaan myös päiväretkille reppuun, jolloin rinkka on jäänyt teltalle. Keittimellä keittää retkiaterian tarvitseman veden nopeasti, jolloin päiväretken voi tehdä pidemmälle. Trangia päivärepussa on on absurdi ajatus. Tähän olen myös miettinyt rinkan painoa hieman lisäävää vaihtoehtoa; kolmen desin termos on jo ostettu. Toisaalta termos vapauttaa tuparikkaalla alueella keittimen kantamisesta. Keittimen ja kaasun voi jättää kotiin, jos lämmittää kaiken veden tuvilla ja varaa päiväruuan veden mukaan termoksessa. Hätätilanteessa joutuu sitten syömään kylmän Reiterin, joka legendan mukaan on pahaa.
Tarinalla on monta opetusta: kevyempää, halvemmalla, kauemmaksi, pakkautuvammin!
Sokosti 