Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kategoria-arkisto: Paha olo

Asiointia kivijalkaliikkeessä

Tuli asioita retkeilykampeasioissa kerrankin ihan suomalaisessa kivijalkaliikkeessä, jolla on retkeilykamppeiden myymälöitä useammassa kaupungissa.

Ensin katsastimme tarjonnan firman verkkosivuilta ja sieltä löytyikin sopiva makuupussi. Verkkosivuille oli myös laitettu kätevä chat-palvelu, jonka kautta kysyin onko kyseistä pussia paikkakuntamme liikkeessä. Näin sitä saisi hypistellä ihan livenä, ja sitten tehdä ostopäätöksen. Chatti-robotti kertoi, että pussi löytyy ja eikun tähtikeula kohti liikettä.

Ei siellä sitten mitään pussia ollut, eikä oikein tietoakaan siitä pussista. Kuuleman mukaan tietokoneen varastosaldot ja reaalimaailma ovat eri asioita. Tarjosivat tilalle kylmempää ja painavampaa pussia, joka sekin olisi pitänyt tilata firman toisesta kaupasta tähän nyt asioituun. Toisaalta kuulemma olisi helpompaa jos vain itse tilaisimme sen pussin netistä suoraan kotiin tai liikkeeseen. Tarjosivat vielä asiakaspäätettä millä tämän tilauksen voisi myyjän puolesta tehdä.

Noh menimme kotia myöhemmin ja tilasimme saman pussin halvemmalla saksalaisesta nettikaupasta, kerta käskivät mennä nettiin. Tiedoksi, että siellä netissä on muitakin verkkokauppoja, kuin vain se teidän…

Samalla reissulla oli tarkoitus ostaa sadehousut. Liikkeessä ei kuitenkaan ollut kokoja, eikä oikein tietoa minkälaisia kokoja olisi olemassa. Kuulemma netistä ja valmistajien sivuilta voisi katsoa vihjeitä. Koska housut olivat kohtuuhintaiset niin tilattiin ne sitten netistä ja tästä kyseisestä firmasta. Vaihtoehtoja toimitukselle oli mm. posti, pakettiautomaatti ja kyseinen kivijalkamyymälä. Koska tämä myymälä oli lähin paikka niin tilattiin ne sitten sinne. Virhe! Tuli tekstiviesti, että housut ovat saapuneet mutta housuja ei saanutkaan liikkeestä tekstaria näyttämällä vaan mukana olisi pitänyt olla passi tai vastaava. Ei tullut mieleen, kun tilausvahvistuksessa ei semmoisesta varoiteltu.

Saksalaisesta verkkokaupasta tilattu makuupussi tuli muuten ystävällisen kuriirin kyydissä suoraan kotiovelle.

Sitten ostoslistalla oli myös uusi rinkka. Liikkeessä oli muutamia malleja, mutta mikään niistä ei oikein istunut selkään täydellisesti, ja valikoima oli kuulemma suunnilleen siinä. Valmistajan nettisivuilta löytyi yksi malli, mikä olisi mahdollisesti paras ja täydellisin. Siitä ei ollut liikkeessä mitään tietoa, mutta myöhemmin huomattiin, että ketjun toisessa myymälässä sitä olisikin tarjolla.

Toisella housujen hakureissulla, joka onnistui lopulta tarpeellisten proopuskojen kanssa, kysyttiin voisivatko he tilata rinkan sovitettavaksi toisesta ketjun myymälästä tähän meidän lähimyymälään. No eihän se tietenkään onnistunut, vaan asiakkaan pitäisi itse mennä kotiin tai asiakaspäätteelle, tilata rinkka liikkeeseen ja tulla proopuskan kanssa sitä sovittamaan.

Tässä vaiheessa suumme olivat auki kuten rannalle heitetyllä jänkäkoiralla. Menimme taas kerran kotiin, ja tilasimme rinkan sovitettavaksi suoraan kotiin toisesta – tällä kertaa kotimaisesta – verkkokaupasta. (Jostain syystä nämä amerikkalaismerkin rinkat ovat halvempia Suomessa kuin esim. Saksassa tai Englannissa.)

Talousihmiset puhuvat, että eri markkinointikanavien pitäisi tukea toisiaan ja että siellä pitäisi tehdä ristiinsyöttöjä kanavien kesken. Nyt syötöt menivät joko katsomoon tai tehtiin jopa oma maali. Tämä ei myöskään ole yhden myyjän epävireinen soolo vaan asioimme useamman henkilön kanssa – myös verkossa.

Eiköhän tästä käynyt jo selväksi mikä ketju on kyseessä ja pidän ihmeenä jos se tällä tavalla toimien ei koe Anttilan kohtaloa ennen vuotta 2020. Toiminta on talostietojen mukaan ollut tappiollista jo pari vuotta, mutta kyseessä voi toki olla konsernilainoista tai muusta kirjanpidollisesta matematiikasta.

Advertisement

Kirjoitteluni Vaellusnettiin estetty

Olen kirjoittanut muutamaan kertaan hieman kriittiseen sävyyn Vaellusnetin ylläpitopolitiikasta. Esimerkiksi maaliskuussa 2014, kun tunnuksia suljettiin niin kirjoittajilta, kuin vähemmän kirjoittaneiltakin summanmutikassa.

Asialle tuli vahvistus kesäkuussa 2014, kun tuttavani kertoi, että hänen tunnukset oli suljettu joskus kevättalvella 2014. Sitä ennen ne olivat toimineet vielä helmikuussa 2014. Tuskin mitään kovin sopimatonta hän reilussa sadassa viestissään mainitsi. Jotain ylläpidon suututtanutta kuitenkin.

Vähän aikaa sitten palstalta potkittiin pois monen retkelijän netissä seuraama Tyy.

Olen itse viime aikoina kirjoitellut Vaellusnettiin suht harvakseltaan, mutta kaiketi nyt on taas menossa joku absurdi trollijahti – jossa lyödään tunnukset kiinni summanmutikassa – tai sitten juttuni eivät ole miellyttäneet ylläpitoa. Oma kirjoitteluni on estetty palstalle tämän viikon loppupuolen aikana.

Sota ei onneksi yhtä miestä kaipaa. Jos kaipaatte kysymyksiinne vastauksia voin ottaa vastaan lukijakirjeitä sähköpostiini sokosti.suomujoki@gmail.com ja kirjoittaa tänne sitten selostuksia, jos aihe hyödyttää useaampaa.

Enemmän huolissani olen, allekirjoittavatko Vaellusnetin mainostajat – Varusteleka, Uittokalusto, Tophill, Masi Turistcenter ja tunturiin.fi – nämä noitavainot.

Vaellusnetin Admin, arvoisat palstan sisäpiiriläiset ja mainostajat – sana on vapaa kommenteissa.

 

 

Varustelekan Mil-Tec housut ovat paskaa

Olen ostanut about neljät varustelekan Mil-Tec katkolahjehousut.

Näissä on ok leikkaus, sopivasti taskutilaa ja irroitettavat lahkeet kohtuurahalla (36 euroa).

Viimeisen kahden viikon aikana näistä on irronnut kolme nappia. Toinen, kun laitoin housuja kiinni ja toinen, kun hyppäsin SUV:ini penkille. Napit ovat käytännössä kiinni pyhällä hengellä.

Tässäpä äsken helvettiin lentänyt nappi, tai siis napin paikka:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus niitä lentää hittoon kaksi kerralla, eivät tajunneet myydä henkseleitä kylkiäisenä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerran olin Kuonjarjoen tuvalla, ja lahkeen alaosa jäi vähän kantapään alle. Tuloksena koko katkolahkeen vetoketju irtosi ompeleista. Lankana on kaiketi käytetty hämähäkinseittiä tai vastaavaa räkälankaa. No teipillä kasaan ja 23 km Kilpisjärvelle, onneksi olin paluumatkalla.

Perspuolella on vahvikeosa. En tiedä mikä sen funktio on, kun se irtoaa vaikka näillä ei juurikaan istuisi:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuossa kuvassa se on muuten irronnut vasta lievästi, toisista se irtosi lähes kokonaan. Mutta kyllähän tämmöisellä peikolla kuuluu roikkua häntä perässä pitkin kairaa.

Nämä ostamalla saa käytännössä valmiiksi leikatun ompelusarjan, joka on hepattu yhteen. Siitä on sitten helppo ommella saumat niin, että ne kestää esim. istumista tai kävelyä – tai pukemista.

Näin muuten käy, kun perstaskun nappi (joka on vielä kankaan alla jemmassa) kohtaa auton nahkapenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainittakoon, että olen ostanut halpahallista kympillä farkkuja joista ei napit lentele eikä lahkeet irtoile. Siinä mielessä nämä ovat pohjanoteeraus.

Kangashan näissä on lujaa kuin teräs, mutta se ei tarkoita, että ompeleet voi jättää tekemättä.

Varustelekasta saa paljon halvemmalla paljon parempaa kamaa, joten odotan sieltä suunnalta vastavittuiluja tuonne kommenttilaatikkoon. Onneksi näitä ei ollut talvisodassa, sillä muuten kirjoittaisin tätä jossain Тунгускаssa.

Mainitsinko että yksistä housuista reisitasku antoi periksi, ja rojut tippui pitkin kenttää.

Kaivos Kevon puistoon?

Ensimmäinen tarina:

Sateli hiljakseen tihkua. Kuoppilasjärveltä olin kävellyt ensin Erretvarrin kiviaidalle, ja sieltä vilkaisemaan Linkinjängän kammeja. Oli elokuun puoliväli, monien lintujen poikaset tekivät lähtöä syksyn alta. Linkinvarrin eteläpuolella otin suunnan puiston rajalle ja Borgebeascopman itäpuolelta merkin kohdalta 1520 metriä puistoon merkittyä uraa Madjoen tuvalle. Otin varovaiset askeleet, pitkällisen harkinnan jälkeet olivat antaneet luvan tehdä pistopolun puistoon, niinkuin aikoinaan antoivat Fiellulta Kuivin tuvalle. Tai ei se mikään polku vielä ollut, kävisikö muutama kymmenen kulkijaa kesäaikaan. Samalta se maa näytti puistonkin puolella ja ei ihmisjalka sinne kovin pahaa vahinkoa saane aikaan. Tuvalla kuivattelin vaatteita ja keittelin sapuskat, kettu vilisti ohi lintu suussaan. Se ei tunne rajoja. Olin kiitollinen Kekkoselle tästä tuvasta, ja kiitollinen Kevon puistolle, kun jälleen sallivat tuvan kesäkäytön.

Toinen tarina:

Kenestuvalta lähdin kohti Kevon kanjonia, harva kulkee tämän reitin näin päin, mutta maisemat on tutulla reitillä erilaiset kun sen kulkee vastaiseen. Katselin Balddotjavreja kannaksella. Tähän on tulossa pato ja kaivoksen läjitysaltaat vaikka olen jo luonnonpuiston sisällä. Nämä laskevat Kevojärven kautta Utsjokeen ja yhä Tenoon. Paikallisia oli Ely-keskuksen ripittänyt, että ei pidä pelätä ennakkoon semmoista, mitä ei voi edes tapahtua. Olivat kyselleet, voiko lohi hävitä Tenosta jos pato pettää. Tulin avotunturiin, kanjonin reunoja näkyi oikealla puolella, mutta pohjalle asti en nähnyt vielä. Hemmetinmoinen mekkala, venäläiset tekivät koeporausta Sálteroaivvin koillispuolella, mistä puro laskee Kevojokeen. Skaidiin oli könytty pari Gazia, niillä pääsee soiden yli, kun renkaiden paineita voi laskea kopista. Mieraslompoloon menevä huoltoura näkyi pitkälle, se oli jauhettu mullikoksi maastokuorma-autoilla. Metsähallituksen eräpoliisi piti vahtia Sálteroavvin päällä. Oli uhka, että kaivosta vastustavat mielenosoittajat tulisivat maantien varresta häiritsemään porauksia. Kysyin vähän keljuillen, saako sinne Madjoelle nyt mennä Linkinjängän puolelta, jos tulee omia askeliaan takaisin. Nyt kun tämäkin sivu puistosta näyttää offroad-radalta. Käski minun pitää turpani kiinni. Voisi kuulema pidättääkin, jos haluaisi, muutama oli saanut jo kyydin aina Ounaskosken varteen saakka. Se on pitkä matka maijan perässä.

Valitettavasti näyttää siltä, että nykyisessä yhteiskunnassamme vain jälkimmäinen tarina voi olla totta.

 

Kahvit tyrskähti suusta!

Posti toi minulle ja varmaan monelle muullekin Partioaitan 365 -lehden, jossa on artikkeleita ja toki sitten myös rojut hintoineen.

Kahvit lensi suusta siinä vaiheessa, kun havaitsin Haltin laavun ilmoituksen.

DSC_0279

Siis mitä h*lvettiä? Ensinnäkin tuo maksaa lähes kolme kertaa enemmän (159,95) kuin Erätukun laavu (59,90), mutta sitten vielä salkosarja pitää ostaa erikseen kolmella kympillä. Onko tuo valmistettu kullasta vai mistä, kun tuskin ET:kään myy omaansa tappiolla. Siis 190 euroa tuommoisesta laavusta, ensimmäinen autoni maksoi vähemmän ja se ei ollut neuvostoaikaan vaan sen jälkeen.

Ja Haltin laatukin kun on moneen kertaan todettu aasialaiseksi bulkiksi, niin kuka ihme näitä edes ostaa, tällä hinnalla?

No onhan noissa pieni kosmeettinen ero, Erätukun mallissa on lippa, kun tässä Haltin mallissa on suljettava etuseinä. Se etuseinä tosin on tämmöisessä yksikerrosmallissa käyttökelvoton, koska etuseinä suljettuna tämmöisestä tulee uima-allas kylmän yön aikana. Eli silloin, kun sitä seinää tarvittaisiin.

Erätukun sivulla lukee muuten painona edelleen 3,1 kg, vaikka olen sinne jo muutaman kerran pistänyt palautetta, että se paino kannattaisi korjata oikeaksi, eli 2,2 kiloksi. Se voisi lisätä myyntiä, mutta myynnin lisäys ei heitä näemmä kiinnosta.

Yhtä pöljää markkinointia molemmissa firmoissa. Sitten ihmetellään, miksi väki tilaa rojunsa ulkomailta. Itsessä ei tietenkään ole vikaa. Joko hinta on pielessä, tai speksejä ei viitsitä edes korjata. Masentaa.

Vaellusnetin tulevaisuus huolestuttaa

Olen kirjoitellut Vaellusnettiin puolenkymmentä vuotta ja ehkä joku on niistä kirjoituksista saanut haluamaansa tietoa. En kuitenkaan nosta itseäni kirjoittajana jalustalle, vaan olen pikemmin kiitollinen hyvin monelle muulle kirjoittajalle, koska Suomesta ei löydy toista foorumia, missä vaellusasioita ja vaellusalueita käsitellään niin syvällisesti. Sieltä löytyy niin Karhukammin paikkatiedot kuin Jogasjärven savutuspöntön koordinaatit, puhumattakaan kahluupaikoista tai karttavirheistä.

Olen hyvin huolissani siitä, että foorumia voi lukea vain rekisteröityneet käyttäjät. Foorumin piilottaminen rekisteröitymättömiltä lukijoilta on piilottanut sen myös hakukoneilta. Nyt, kun ensikertalainen lähtee vaellukselle ja hakee tietoja hakukoneilla, Suomen laajin vaellustietopankki ei näy tuloksissa lainkaan.

Lisäksi, uusi aloitteleva tai aiheesta muuten kiinnostunut vaeltaja ei osaa edes rekisteröityä foorumille hakemaan tietoa, koska hän ei voi tietää, mitä tietoa foorumilla mahdollisesti on hänelle tarjolla.

En keksi yhtään toista kotimaista minua kiinnostavaa foorumia, jonne pitäisi rekisteröityä, jotta voisi lukea keskusteluja.

Keppihevosena piilottamiselle on käytetty häiriköitä ja liian isoa liikennemäärää. Häiriköt saa aina kirjoitusbanniin, ja annetaan heidänkin lukea palstaa vapaasti. Liikennemäärään tai bottiarmeijoiden hyökkäyksiin voi taas vaikuttaa teknisin ratkaisuin. Sen palvelimen saa kyllä hakkeri nurin, olipa foorumi luettavissa tai ei.

Samalla kun tieto on piilotettu, myös tunnuksen saaminen, edes lukemista varten, on tehty hankalaksi, osin jopa mahdottomaksi *).

Olen yllättätynyt, miten moni foorumin kirjoittajista on sen kannalla, että suljettu foorumi on hyvä ratkaisu. Käsityskykyni ei vain pysty hahmottamaan, miksi häirikköjä ei vain voida laittaa kirjoituskieltoon ja annettaisiin foorumin olla avoin lukijoille. Myös ylläpidon perustelut nykyiselle käytännölle ovat olleet hyvin ohuita ja eivät ole avautuneet minulle täysin. Toisaalta, jos vedotaan häiriköihin, niin häirikkö on onnistunut tehtävässään, foorumi on suljettu ulkopuolisilta.

Oma mielipiteeni kuitenkin on, että tiedon pitää olla hakukoneiden saatavissa ja ihmisten luettavissa ilman rekisteröintiä.

Jatkan vaellusnetissä, jos ylläpito sen minulle suo, mutta matalammalla profiililla kuin tähän saakka. Siirrän painopistettä enemmän http://www.vaell.us/keskustelu/ -foorumille. Sinne rekisteröityminen käy käden käänteessä, keskustelun taso on korkea, ja tieto on vapaasti hyödynnettävissä ilman rekisteröintiä.

*) vastoin yleistä luuloa, läheskään kaikilla netinkäyttäjillä ei ole mahdollista saada operaattorin tarjoamaa sähköpostiosoitetta. Esimerkiksi Soneran mokkula-asiakkaiden kohdalla sähköpostipalvelua ei ole voinut hankkia marraskuun jälkeen. Ja toisena esimerkkinä henkilö, joka käyttää prepaid-liittymää nettisurffaukseen.

Erämaahotelli Käsivarteen – hullun hommaa

Sattuipa silmiini uutinen.

Enontekiön kunta ajaa Metsähallituksen kanssa hanketta, jossa Käsivarren erämaan keskelle, tiettömien taipaleiden taakse perustettaisiin Erämaahotelli. Tämä kuulemma tukisi kestävää kehitystä ja niin edelleen. Koska erämaa-alueelle ei voi rakentaa hotellia yrittäjän toimesta, pitäisi Metsähallituksen olla hotellin isäntänä. Ja tämä heti sen perään, kun Metsähallitus myi Villi Pohjola toiminnot. Sen taustalla oli valtion rahantarve ja kilpaijoiden purnaus Metsähallituksen toimimisesta veronmaksajien riskillä yrittäjien riskejä vastaan.

Tässä on kaksi ensimmäistä syytä, miksi hanke ei toteudu:

  • Paikalliset yrittäjät tulevat vastustamaan, että veronmaksajien rahoilla kilpaillaan heidän palveluita vastaan
  • Metsähallitus on vasta lopettanut matkailubisneksen, ja nyt se pitäisi aloittaa uudestaan, ei onnistu.

Aikoinaan Käsivarteen rakennettiin Lavivaaran matkailuhotelli ja laskettelukeskus. Se meni nurin muutamassa kuukaudessa, myöhemmin tuli uusi yrittäjä ja taaskaan homma ei toiminut. Enontekiön kunta voisi tehdä pilottijakson, jossa ostavat tai vuokraavat Lavivaaran hotellin ja Kalmakaltion Loman, palkkaavat sinne vaikka kunnan työttömistä (työttömiä 20%) tekijät pitämään paikkoja auki. Eivät tule menestymään joten,

  • Pilottijakso osoittaa, ettei erämaahotellin pito ole kannattavaa, vaikka käyttäisi 9 eur päivä työttömiä renkeinä.

90-luvulla Munnikurkkion rajavartioasema lakkautettiin, ja yksityinen yrittäjä olisi halunnut ostaa paikan ja perustaa sinne matkailupalveluja. Erämaa-alueelle saa rakentaa tai perustaa yksityisiä juttuja vain Valtioneuvoston luvalla. Homma meni näin:

Vastauksessaan Metsähallitus on torjunut tontin myymisen ja vuokrauksen vedoten erämaalain 4 §:ään, jonka mukaan erämaa-alueeseen kuuluvaa valtion omistamaa maa-aluetta tai siihen kohdistuvaa käyttöoikeutta ei saa luovuttaa eikä antaa vuokralle matkailutarkoitukseen ilman valtioneuvoston lupaa. Metsähallitus on ilmoittanut, ettei maanostoon eikä vuokraukseen suostuta eikä puolleta mahdollisesti valtioneuvostolle osoitettavaa erityislupahakemustakaan.

Ja ministerikään ei puoltanut:

Valtioneuvosto katsoo, että Munnikurkkion rajavartioaseman tontin myyminen tai vuokraaminen matkailukäyttöön rakennusten mahdollistamassa laajuudessa ei erämaalain tavoitteita vaarantamatta ole mahdollista.

  • Valtio ei nytkään tule puoltamaan erämaalain vastaisesti alueelle rakennettavaa hotellia, jos se ei puoltanut edes Munnikurkkion vuokraamista ja peruskorjaamista.

Esimerkiksi 1000 neliön hotelli tulisi väistämättä maksamaan yli kolme miljoonaa euroa erämaa-alueelle rakennettuna. Enontekiön kunnalla on lainaa tällä hetkellä vajaa viisi miljoonaa euroa ja he joutuvat ottamaan sitä vielä lisää kattaakseen perusmenot. Metsähallituksen rahat ovat jo muutenkin tiukilla, sillä tällä hetkellä heillä ei ole edes varaa ajaa polttopuita joka vuosi suurimmalle osalle Käsivarren autiotupia.

  • Enontekiön kunnalla ei ole varaa rakentaa hotellia, tai lainaa joudutaan ottamaan lisää tuhansia euroja per asuakas lisää.
  • Metsähallitus ei kykene edes ylläpitämään perusretkeilypalveluja Enontekiöllä, miten se pystyisi rahoittamaan erittäin riskipitoisen hotellihankkeen.

Yksityiset sijoittaja ja pankit tuskin innostuvat rahoittamaan näin epävarmaa hanketta tämmöisenä aikana.

Surullista tässä on se, että tuleva selvitys tuskin on ilmainen. Raha siihen otetaan enontekiöläisten peruspalveluista ja Metsähallituksen polttopuukassasta. Kun seuraavan kerran jonotat Hetassa lääkäriin tai ihmettelet tyhjää puuvajaa Naltijärvellä, voit miettiä mitä ihmettä tehdään jossain Meekon laaksossa olevalla hotellilla.

Ps. Suomalainen retkeilijä on niin pirun pihi, että se laittaa teltan siihen hotellin viereen ja keittää kahvitkin itse nokipannulla. Me ollaan vähän erilaisia kuin ruotsalaiset tuvalta tuvalle tallaajat.

Tapaus Leminen Vaellusnetissä

Marika kyseli bloginsa kommenteissa, että mikäs tapaus tämä jalkaisin käyminen Tuiskukurussa olikaan, niin palataan hetkeksi Vaellusnetin palstalle ja kevääseen 2012.

Koska Vaellusnet on nykyään suljettu foorumi, niin en laita linkkejä sinne, koska ne eivät kuitenkaan toimisi. Jokainen lukuoikeudet foorumille saanut löytää kuitekin hakutoiminnolla kyseiset ketjut, jos haluaa tutustua aiheeseen vielä tarkemmin.

Keväällä 2012 palstalla oli ketju, jossa alunperin keskusteltiin Saariselän kelitilanteesta. Huhtikuun lopussa nimimerkki Leminen ilmoitti lähtevänsä käymään jalan Sokostilla toukokuun alkupäivinä, vaikka lunta oli edelleen ihan riittävästi maassa.

Tähän aikaan palstalla kirjoitteli myös Tapani Vaeltaja -nimimerkillä omien sanojensa mukaan Saariselkää lähellä asuva henkilö.

Epäilijöitä foorumilla aina riittää, vaikka suunnittelisi vain päiväretkeä, mutta nyt kyseessä oli melko extreme tempaus. Osa suhtautui neutraalisti, osa kannusti varovasti, mutta Tapanilla keitti pienin ihmettelyn jälkeen yli, ja hän käynnisti henkilökohtaisen kampanjan estääkseen Lemistä toteuttamasta hankettaan.

Tapani tivasi yhteystietoja, ja hälytti omien sanojensa mukaan Metsähallituksen miehet varmistamaan ettei Lemisen porukalle käy haaveria. Myös rajavartiostoa ja pelastuslaitosta oli soiteltu hätiin. Tapani avasi myös oman ketjun huolestuneena, kuka maksaisi kopterikyydin tämmöisessä tilanteessa, jossa lähdetään isolla riskillä maastoon. Lisäksi hän levitti omien sanojensa mukaan Saariselän lähikylissä sanaa ja kertoi paikallisten olevan huolissaan ja närkästyneitä tästä suunnitelmasta.

Lemisen porukka lähti maastoon mutta ei päässyt ihan Sokostille saakka. Sen sijaan he kävivät Tuiskukurussa asti huiputtaen myös lähitunturin. Tästä käynnistä postattiin sitten vaellusnettiin kuva, missä reissun epäilijöille vilautettiin keskimmäistä sormea Tuiskun tuvan pihalla. Matkaa kertyi 80 kilometriä ja tämä siis jalan keväisessä umpihangessa.

Matkalla oli ollut kelkanjälkeä. Tapanin mukaan hän oli tilannut Metsähallituksen miehet ajamaan sitä, mutta tosiasiassa tuohon aikaan vuodesta tuville ajetaan puuta ja kaasua ja paluukuormassa roskia pois sekä tehdään muita huoltotoimia.

Ennen lähtöään Lemisen porukka ilmoitti ajankohdankin koska ovat Kiilopään parkkipaikalla lähtöpuuhissa ja toivotti Tapanin tervetulleeksi sinne ihmettelemään. On jäänyt arvoitukseksi kävikö Tapani paikan päällä ja asuiko hän edes Lapissa. Sen sijaan vain muutama päivä tämän tapauksen jälkeen Tapani häipyi vaellusnetistä ja poisti samalla yksitellen kaikki 571 kirjoittamaansa viestiä.

Tämän vuoksi tätäkin juttua varten piti turvautua osin muistikuviin. Tapanin kirjoituksista on jäljellä vain ne kohdat, jotka joku toinen kirjoittaja on lainannut omaan viestiinsä.

Ehkä Tapani palaa vielä joskus palstoille omalla tai uudella nimimerkillä, ellei ole jo tehnyt sitä.

Jankkaaminen netissä on toisinaan viihdyttävää, ja tämä episodi oli varsin hauskaa seurattavaa.

Edit 22.3.2014. Kirjoitin huolenaiheen vaellusnetin avoimuudesta https://sokosti.wordpress.com/2014/03/22/vaellusnetin-tulevaisuus-huolestuttaa/

Saako muorravaarakkalaiset saunoa Anterin saunassa?

Jollain kiristyi pipo Anterissa, kun Muorravaarakasta tultiin saunomaan ilman rinkkoja päiväretken muodossa. Puitakin on poltettu, metsien keskellä. Jospa MH asentaisi sinne kaasukiukaan tulevaisuudessa. Kamppeetkin on olleet liian pitkään Muorravaarakan seinustalla.

P9210801b