Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kategoria-arkisto: Teltat

Patvinsuolla köyhäilemässä

Kävin testaamassa halpasettiäni Pohjois-Arjalan Patvinsuolla. Mukana olisi siis:

  • Bilteman 17 euron teltta
  • LK 35 reppu 20 eur
  • Fleecehuopa ja Vaeltaja-makuupussi 25 eur
  • Kiinalainen minitrangian kopio 10 eur
  • 5 euron solumuovialusta
  • muutama muu ykköseuroja maksava kampe

Kaikkiaan koko setille ruokineen ja oluineen tuli hintaa alle 100 euroa.

Kävelin vuorokauden aikana 40 km, ensin Suomunjärven ympäri ja sitten Patvinpolun. Huonokuntoiselle aika kova veto – ja tuntui kyllä loppumatkasta ja varsinkin kotona.

Yötä olin Majaniemen taukopaikalla, Koitereen rannalla. En nähnyt ketään muuta koko reitillä, paitsi muutama karavaanari oli parkissa Kurkilahden P-paikalla. Kohde sopii siis nähdäkseni massoja välttelevälle talibaanille varsin hyvin.

Repulla oli painoa suht paljon vaikka kyseessä oli yhden yön reissu. Osaltaan paino selittyi suurehkolla nelosoluen ja makkaran määrällä. Kannoin myös kaikki vedet mukana, jotta ei tarvinnut ruveta keittopuuhiin. Eteläisen Suomen kohteet ovat siitä harmillisia, että pintavesiä ei kehtaa oikein juoda, mutta toisaalta kohteet ovat niin pieniä että muutaman litran voi kantaa mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen verran kuuma keli tuli jossain vaiheessa, että vesi meinasi loppua. Sitten tuli kuitenkin kunnon ukkoskuuro suoraan päälle. Onnekseni olin yhdellä taukopaikalla siihen aikaan, ja viritin kattilan puuvajan räystään alle. Puoli litraa sadevettä syntyi hetkessä.

Joka paikassa oli suht selkeät opasteet, mutta Patvinpolulla juuri kansallispuiston ulkopuolella metsähullutus on tehnyt hakkuita, niin että polkua ei meinaa löytää. Samoin polun viereen on hakattu aukko, ja tämän takia puita on kaatunut myöhemmin myrskyssä polulle tukkien sen. Sama firma sekä suojelee, että tuhoaa rahan kiilto silmissä, hankala arvostaa kovin korkealle.

Suomunjärvi on jees paikka. Polku on selvästi näkyvissä ja pitkoksissa ei ole säästelty. Mukavia hiekkarantoja on siellä täällä, ja telttailurantojakin useampia. Koska ruuhkaa ei ole, niin jokaiselle löytyy oma ranta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten tämän kansallispuiston nimikin sanoo, niin pääroolissa on kuitenkin suot. Siispä sinne ihmettelemään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka poluilla on usein metsässäkin pitkokset, niin varsinkin Teretin jälkeen metsäosuuksilla kasvaa korkea heinä joka märkänä kastelee housut ja kengät. Suosittelen ottamaan mukaan säärystimet. Kulkijoita on sen verran vähän, että polut ovat tosi kapeat, ja pitkoksetkin usein vain yhden lankun levyiset.

Ilta oli jo pitkällä, kun pääsin Teretin lintutornille ja siitä edelleen Majaniemeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teretin torni on suht korkea, puiden latvojen yläpuolelle yltävä. Raput olivat jyrkät ja hiton liukkaat. Takaisin piti tulla peruuttamalla.

Koitere on säännöstelty järvi ja siitä syystä rannoilla on jyrkät törmät. Kannot vedessä muistuttavat ajasta ennen vedenpinnan nostoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Patvinpolku jatkuu ensin Koitereen rantaa ja sitten tullaankin lossille, jolla pitää ajella Nälämänjoesta yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lossimatkan jälkeen on ensin metsää, sitten suota ja taas metsää, ja jopa pieni mäkikin. Muutenhan koko puiston alue on suhteellisen tasaista lakeutta, vaikka ollaankin vaarojen Suomessa. Ajoin muuten Patvinsuolle Lieksasta Kontiovaarantietä. Se on elämys, joka kannattaa käydä ajamassa, varsinkin talvella jos sattuu keli, että ei ole penkkoja ja tie on niljakkaalla jäällä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kumpanakin päivänä oli sadetta ja ukkosta, vaikka juuri ennen reissua sekä Ilmatieteenlaitos että Foreca lupasivat aurinkoa pilvettömältä taivaalta.

Varusteet toimivat. Rinkkaa on tosi hyvä kantaa, vaikka siinä on vain olkaviilekkeet. Teltta oli mitä oli. Yksikerroksisena se keräsi aika paljon kondenssia seinille, vaikka tuuletusaukko on katossa ja ulkonakin kävi tuulenvire koko yön. Syy lienee korvausilman saannissa – ulko-ovea ei voi pitää auki, koska mahdollinen sade tulisi suoraan jaloille hyttysverkon läpi johtuen viistosta oviseinästä. Teltta sopii just ja just 180-senttiselle, jos on yksin – silloinkin pitää nukkua vinottain.

Kympin trangia Ebaysta oli huippu – en huomannut eroa viralliseen versioon. Makuupussi ja viltti toimivat hyvin yhteen.

Jatkossa aion panostaa lähialueretkeilyyn enemmän, aina ei tarvitse lähteä viikoksi Lappiin tai kaukomaille retkeilemään.

 

Advertisement

Uusi teltta saapui

Telttojahan ei voi koskaan olla liikaa. Ebayssa sattui silmiin kiinnostava kampe ja siitä oli juttua myös Vaellusnetissä ja parilla muulla foorumilla. Terra Nova valmistaa telttoja halpabrändillä Wild Country ja heräteostoksena tilasin Ebayn kautta Sportsdirectiltä Hoolie 2 -mallin. Se saapui minulle tänään ja eikun pystyttämään, kun kelikin suosi (mittarissa +27,9).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hintaa tälle tuli 139 euroa postikuluineen briteistä. Suomessa tätä on myyty suomi-katteella 249 eurolla. Kannattaa siis haalia jatkossakin kamppeet ulkomailta, sen verran härskisti kotimainen kauppa laittaa tuotteisiin katetta. Tuskin britti on niin hölmö, että myisi näitä tappiolla 🙂

Terra Nova on tunnnettu erityisen keveistä teltoista, mutta ei tämäkään WC mikään painava ole. Vaaka näyttää 2,44 kiloa pakkauspusseineen ja korjausholkkeineen.

Molemmissa päissä noiden mustien läppien alla on tuuletusraot, joista etupuolella oleva on säädettävä, takana oleva kiinteästi auki. Mainoksessa sanottiin, että kaaret ja tunnelit on värikoodattuja. Se on markkinointipaskaa, koska kaaret ja tunnelit ovat molemmat samanlaisia, ja samalla värillä koodattuja…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaaret ovat 8,5 mm paksut ja kaarille on tulpausmahdollisuus. Kiinnitysnarut ja niiden sijoitus vaikuttavat sen verran tukevilta, että teltta todennäköisesti pysyy pystyssä pahassakin kelissä.

Malliltaanhan tämä on lähes vastaava kuin Hilleberg Nallo 2 (750 euroa) tai Fjällräven Singi 2 (519 euroa), paitsi että jalkopään kaaren kohdalla on yhtä korkeaa kuin pääpuolen kaaren kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pientä tuunaustakin tämä vaatii. Edessä sisäteltan sisäpuolella on yksi kiinnityslenkki, varmaan valolle. Takaseinälle pitää ommella pari pientä lenkkiä, jolloin telttaan saa V-muotoisen kuivausnarun. Ei paha rasti. Muutaman viikon päästä tämä pääsee tositoimiin, mutta en tiedä vielä minne.

Mitat näkyy alla olevasta härkisti lainatusta kuvasta:

hooliepohja

Sisäteltta on kiinni näppärillä pikalukoilla, joten esim. keittelyn ajaksi sen voi helposti ottaa irti edestä ja rullata taaemmaksi. Sisäkorkeutta näyttäisi olevan enemmän kuin esimerkiksi Nallossa tai Singissä. Tuulen kannalta huono, selän kannalta hyvä.

Varmaankaan telttaostokset eivät lopu tähän…

Kahvit tyrskähti suusta!

Posti toi minulle ja varmaan monelle muullekin Partioaitan 365 -lehden, jossa on artikkeleita ja toki sitten myös rojut hintoineen.

Kahvit lensi suusta siinä vaiheessa, kun havaitsin Haltin laavun ilmoituksen.

DSC_0279

Siis mitä h*lvettiä? Ensinnäkin tuo maksaa lähes kolme kertaa enemmän (159,95) kuin Erätukun laavu (59,90), mutta sitten vielä salkosarja pitää ostaa erikseen kolmella kympillä. Onko tuo valmistettu kullasta vai mistä, kun tuskin ET:kään myy omaansa tappiolla. Siis 190 euroa tuommoisesta laavusta, ensimmäinen autoni maksoi vähemmän ja se ei ollut neuvostoaikaan vaan sen jälkeen.

Ja Haltin laatukin kun on moneen kertaan todettu aasialaiseksi bulkiksi, niin kuka ihme näitä edes ostaa, tällä hinnalla?

No onhan noissa pieni kosmeettinen ero, Erätukun mallissa on lippa, kun tässä Haltin mallissa on suljettava etuseinä. Se etuseinä tosin on tämmöisessä yksikerrosmallissa käyttökelvoton, koska etuseinä suljettuna tämmöisestä tulee uima-allas kylmän yön aikana. Eli silloin, kun sitä seinää tarvittaisiin.

Erätukun sivulla lukee muuten painona edelleen 3,1 kg, vaikka olen sinne jo muutaman kerran pistänyt palautetta, että se paino kannattaisi korjata oikeaksi, eli 2,2 kiloksi. Se voisi lisätä myyntiä, mutta myynnin lisäys ei heitä näemmä kiinnosta.

Yhtä pöljää markkinointia molemmissa firmoissa. Sitten ihmetellään, miksi väki tilaa rojunsa ulkomailta. Itsessä ei tietenkään ole vikaa. Joko hinta on pielessä, tai speksejä ei viitsitä edes korjata. Masentaa.

Grammanviilaajan puoliintumisaika

Kun aloitin vakavamman vaellusharrastuksen noin 10 vuotta sitten, rinkka painoi viikon reissulla yli 20 kiloa ja yön yli reissullekin tavaraa lähti 10 kiloa.

Nyt rinkka, tai reppu, painaa alle puolet tuosta. Puoliintumisaika on ollut pitkä ja vaatinut monenlaisia kokeiluja.

Alussa pelkkä rinkka painoi tyhjänä kolme kiloa. Nyt käytössä on reilun kilon rosna tai 750 gramman reppu. Paino on siis tippunut lähes neljäsosaan – viikon reissulla.

Rinkan keventyminen juontuu tietysti siitä, että mukaanotettava romumäärä on vähentynyt keventymisen ohella. Mukana on ollut aikojen saatossa muun muassa erillinen raskas sadeasu, lenkkarit, järkyttävän painavia telttoja, villapaitoja keskellä kesää, mato-onki, trangia kahdella kattilalla yms tavaroita, joita en enää ottaisi mukaan.

Jos aloitetaan tuosta keittiöstä. Vuonna 2003 Käsivarressa oli mukana reilun kilon trangia, juomaleili, lautanen, metallinen haarukkalusikka, peltimuki, puukko ja litra marinolia. Kyökki painoi hyvinkin noin kolme kiloa. Nykyinen keittiö sisältää kaasukeittimen, mukin, sporkin ja kattilan, jonka sisään keitin pakkautuu. Juomapullona on puolen litran limsapullo.

Nykyinen keittiö painaa noin 600 grammaa ja se vie rinkasta tilaa alle puolet entisestä.

Makuupussina oli aluksi noin kahden kilon keinokuitutäytteinen ”HollowFill” Haglöfs. Tämä on ehkä sellainen varuste, mistä voi tinkiä vähiten, koska ainakin nykyteknologian mukaan paino ja lämpimyys kulkevat edelleen käsi kädessä. Kelikään ei ole ilmastonmuutoksesta yhä puhuttaessa lämmennyt. Nykyisin käytän joko 1,1 kilon untuvapussia tai kevyempää noin puolen kilon untuvapussia, jos yövyn pelkästään tuvilla. Merkki on pysynyt samana, pakkauskoko on puoliintunut.

Makuualustana oli aluksi solumuovi, sitten puhallettava, solumuovi ja jälleen puhallettava. Nykyinen Therm-a-rest on toistaiseksi kestänyt. Painoa on saman verran kuin solumuovisella alustalla, mutta pakkauskoko on jälleen enemmän kuin puoliintunut.

Kaikkea pientä turhaa on tullut kannettua mukana. Pelikortteja, matkashakkia, kirjoja, puukkoa, astioita. Esimerkiksi puukon korvaa helposti sirommalla veitsellä, ja tuvilta löytää useinmiten lukemista. Järkkärikin on ollut mukana, mutta otan sen seuraavan kerran vasta, kun osaan käyttää sitä kunnolla.

Jos joku haluaa oppia tästä jotain, niin kannattaa katsoa kriittisesti mukana kuljetettavaa tavaramäärää. Tuvilla ja maastossa näkee ihmisillä ison määrän erilaisia pussukoita, nyssäköitä, astiastoja, ja muita kummallisuuksia joita ilman varmasti pärjäisi. Myös ruokien kanssa kannattaa katsoa, tuoko ne maastoon alkuperäisessä, kenties vaikeasti hävitettävässä, pakkauksessa vai pakkaako ne kotona jo uudelleen kevyeen poltettavaan pakkaukseen.

Taulukkolaskentaohjelma on hyvä apu pakatessa. Tulee varmasti pakattua kaikki, mutta ei ylimääräisiä. Samalla ohjelma ynnää painot ja voi tehdä vertailuja eri tavaroiden välillä.

Raskaimmista tavaroista tulee suurin kevennys, eli eniten huomiota kannattaa kiinnittää itse rinkkaan, makuupussiin, telttaan ja makuualustaan.

Itse olen tyytyväinen 10 vuoden tulokseen. Päivämatkat ovat tällä keskinkertaisella kunnollani pidentyneet 10 kilometristä aina yli 25 kilometriin. Enemmän nähtäviä paikkoja – kevyemmin, se on minun agenda.

Kevään mielenkiintoiset telttauutuudet

Postiluukusta tupsahti uusi Latu&Polku ja pikaisella selauksella huomion kiinnitti muutama uutuusteltta.

Hilleberg on saanut aikaan ensimmäisen teltan, jonka voisin kuvitella ostavani omiin käyttötarkoituksiini. Kahden hengen Hilleberg Anjan painaa kahdelle vain 1,7 kg. Kolme vuodenaikaa, vähän painoa, hyvin tilaa: täydellistä. Hinta näyttäisi olevan 495 SEK eli 556 euroa, joka verottaa pahimmat ostohalut.

Fjällrävenin vastine on Singi Lightweight, joka painaa 500 g enemmän, eli 2,2 kg. Partiokauppa kauppaa telttaa 499 eurolla. Painoon ja hintaan verrattuna Hille vie kyllä voiton tästä. Fjellulla on myös tekemistä keventämisen suhteen.

Helsportilla on uutuutena Superlight Camp joka painaa kolmen hengen teltaksi hämmästyttävän vähän eli 1,9 kg. Hintalapussa luke 969 euroa, jonka vuoksi tämäkään ei istu normivaeltajan budjettiin.

Täydellinen telttahan olisi kahden hengen itsestäänseisova kaksikerroksinen kupoli, jossa on keittelyyn sopiva absidi, istumakorkeus vähintään 110 cm ja paino alle kahden kilon.

Telttojani

Olen käyttänyt vaelluksilla pääasiassa neljää eri telttaa.

Alla oleva Haltin Cavity oli käytössä useilla sooloreissuilla, kuvassa olen teltan kanssa Kevolla. Tämä teltta oli mukani myös mm. Saariselällä, Kilpisjärvellä ja Kebnekaisella. Se kesti kaikki nämä reissut, mutta antautui lopulta kotipihassani sisämaassa; sivutuuli katkaisi pidemmän kaaren, jonka jälkeen kaari puhkaisi kankaat. Teltassa on se rakenteellinen vika, että isoa kaarta ei ole tuettu narulla maahan sivutuulen varalta, ja puuska pääsee taittamaan kaaren poikki. Haltin katkeilevista kaarista löytyy kertomuksia muiltakin. Painoa oli yhden (kaksikin mahtuu jotenkin) hengen teltaksi suhteellisen paljon, kaksi kiloa. Teltta oli vedenpitävä, mutta inner-first rakenteen takia sisään pääsi hieman vettä pystytysvaiheessa. Ei absidia, mutta kengät tässä saa sisä- ja ulkoteltan väliin sateelta suojaan.

Isommalla porukalla käytin viime vuosiin saakka Biltemasta ostettua 60 euron kupolitelttaa, joka on alla olevassa kuvassa. Kuva on otettu Pöyrisjärven erämaasta Kalmankaltion ja Naltijärven välimaastossa. Tämä on hinta/laatusuhteeltaan erinomainen, joskin painava. Teltta pitää yli 10 vuoden iässä edelleen vettä ja kaikki osat ovat ehjiä. Painoa on neljä kiloa, joten sen kantamiseen olen käyttänyt poikkeuksetta putkirinkkaa, jonka yläkaareen olen teltan sitonut. Lasikuitukaaret olen joskus antanut toisen kannettavaksi, jolloin oma kantamus on jäänyt kolmeen ja puoleen kiloon. Teltassa on jonkinlainen absidi, mutta sisälläkin on hyvää tilaa kokkailla. Kattoon voi ripustaa lampun yms. tarvikkeita. Inner-first hankaloittaa sateella pystytystä. Edullisestikin pystyy saamaan laadukkaan teltan, mutta tätä mallia ei taideta enää myydä.

Nykyisin käytän isomman porukan reissussa Expedin Auriga -telttaa. Tämän hankin painonsäästömielessä korvaamaan Bilteman telttaa. Painoa on noin kolme kiloa, ja teltan saa käytännössä jaettua kahdelle tai kolmelle kantajalle sopivasti. Molemmilla puolilla on omat absidit ja sisäänkäynnit. Tähän malliin mahtuu hyvin kaksi aikuista ja koira sopuisasti. Myös keittely onnistuu joko absidissa tai sisäteltassakin. Hankinnan kriiteerinä oli riittävä istumakorkeus suhteessa painoon. Tämä myös seisoo itsestään, joskin absideja varten tarvitsee laittaa yhdet kiristysnarut ja kiilat. Tunneliin verrattuna tämä lienee yhtä tukeva tuulessa ja tämän kanssa tuulen suunnan vaihtuminen kesken yön ei ole niin fataalia. Tässä teltassa ulkoteltta kiinnitetään ensin, sisäteltan voi jättää alle kiinni tai kiinnittää erikseen – nykyaikaisesti outer first. Alla olevassa kuvassa Exped kasattuna Termisjärven rantaan.

Yksinvaelluksilla käytän jo aiemmin mainitsemaani Terra Novan Laser Competition -telttaa. Se painaa 980 grammaa, siellä mahtuu kokkaamaan ja se kestää kohtuullisesti tuulta. Tärkein hankintakriteeri oli paino. Teltta kerää puutteellisen tuuletuksen takia hieman kosteutta ulkoteltan sisäpintaan tyyninä kylminä öinä, mutta helmoja nostamalla tilannetta saa parannettua. Rinkan säilytän absidissa, ja osa tavaroista mahtuu makuupussin viereen. Olen 183 pitkä ja en suosittele tätä minua pidemmälle; reilumpi makuupussi alkaa ottamaan kiinni päätyihin. Outer first, eli ei kastumisongelmaa kasatessa. Pyrin yksinvaelluksilla majoittumaan tuvissa, jos ne ovat itikattomia, jonka vuoksi teltan painoarvo varusteissa ei ole kovin suuri. Kuvassa teltta Kilpisjärvellä 1000 m korkeudessa.

Olen myös hankkinut laavun, mutta en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan vaelluksella, mutta sen sijaan olen kesäisin yöpynyt siinä helleaikaan useita kymmeniä öitä. Tuulenkesto on hyvä, siinä missä Haltin tunneli hajosi, tämä pysyi pystyssä ehjänä. Laavu on hankittu Erätukusta vajaalla 70 eurolla, ja se pitää vettä. Työnjälki on laadukasta. Laavussa on haittapuolena sisään pyrkivä vaakasuora sade, mutta valitsemalla paikan oikein tämän asian kanssa voi elää. Erätukku väittää tämän painoksi kolmea kiloa, mutta minun vaaka näyttää tälle yksilölle painoksi 2,2 kiloa. Laavu on hämmästyttävän kevyt kokoisekseen ja siksi ehdoton hankinta. Laavussa yöpyy kaksi ihmistä varuisteineen ja kolmekin hieman tilaa tekemällä. Kuvassa ei olla vaelluksella 🙂