Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Seuraava reissu mielessä

Olen suunnitellut seuraavaa reissua, tai oikeastaan seuraavia. Kesän ja syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä kaksi tai kolme vaellusta Lapissa. Ajankohdat ovat juhannus, elokuun alku ja syyskuu.

Syyskuussa menen luonnollisesti Saariselälle viikoksi, kuten tapana on ollut jo usean vuoden ajan. Lähtöpaikka luultavasti taas kerran Aittajärvi.

Sen sijaan keskikesän kaksi reissua aiheuttavat päänvaivaa. Ne tulee räkästä johtuen tehdä avotunturialueelle. Olen usein ollut Käsivarressa Haltin reitin maisemissa, tai Termiksen suunnalla, mutta tällä kertaa voisi katsastaa uusia paikkoja. Olenkin viime päivinä tutkaillut karttoja Paistunturin, Kaldoaivin ja Välituntureiden suunnalta. 

Paistunturin alueella olen ollut vain Kevon reitillä, joten Kevon länsipuolinen alue olisi mielenkiintoista nähdä. Alueella ei käytännössä ole tupia, joten reissun suhteen telttamajoitus on ehdoton. Pohdin hetken Sulaoja – Utsjoki vaihtoehtoa, mutta autollisena päätepisteiden tulisi olla samalla hehtaarilla. Utsjoelta ei mene suoraa joukkoliikennettä Karigasniemelle, joten auto pitäisi jättää Kaamaseen, josta siirtyminen bussilla Sulaojalle, ja edelleen Utsjoelta takaisin.

Kaldoaivi on myöskin kiinnostavilta osiltaan tuvaton; olen kiinnostunut alueen keski- ja koillisosista. Reissun voisi tehdä usealla tapaa. Yksi vaihtoehto on viedä auto Nuorgamiin, josta aamuyön bussilla Mieraslompoloon. Sieltä menee ura Pulmankijärvelle saakka, mutta ennen pulmankia käännös kohti pohjoista. Ehdä päädyn kuitenkin tekemään rengasmatkan Pulmankijärven p-paikalta käsin. Tupia ei ole ainuttakaan, muutama kammi sentään löytyy.

Välituntureilla reitti alkaisi Ropinsalmelta, josta Ropin tuvan kautta kiertelyä. Haaveena olisi käydä tutustumassa Munnikurkkioon, jolloin reissulle tulisi hieman enemmän pituutta. Myös varsinaisten Välitunturien pohjoispuolella oleva Balsajavri kiinnostaisi nähdä. Toinen vaihtoehto on lähteä Kilpisjärven kylältä Ailakkajärven tuvan suunnalle, ja jatkaa sieltä suoraan kohti Munnikurkkiota. Matkalla olisi mahdollisesti Puuvrasjoen tupa.

Varusteiden osalta olen miettinyt viime päivinä onko Terra Novan teltta riittävän kokoinen, jos tupia ei ole lainkaan. Lähinnä mietin tilannetta, jossa kaikki kastuu. Toisaalta sadesäällä mikään ei oikein kuiva kunnolla isommassakaan asumuksessa. 

Turvallisuuden suhteen ainakin Paistunturissa puhelimen pitäisi kuulua hyvin. Mastot ovat Tenon varressa tuntureiden päällä ja esim. Karigasniemen Ailigaksen masto näkyy pitkälle erämaahan. Kaldoaivin tilanteesta kuulisin mielelläni lukijoilta? Maastot näyttävät olevan laakeita, mutta miten Tenon varren mastot yltävät erämaahan?

Välituntureilla puhelin kuulunee vain tuntureiden huipuilla, johtuen maastonmuodoista. Sen sijaan Ailakkajärveltä itään puhelin saattaisi kuulua hyvin, sillä kartan perusteella lähes koko matka kuljetaan rinteen avautuessa neljän tuulen tien suuntaan, jossa mastot ovat.

Paistunturin ja Kaldoaivin suhteen olen vieraillut mm. mainiolla tunturissa-sivustolla. Kiitokset sen tekijälle!

Advertisement

One response to “Seuraava reissu mielessä

  1. Nimetön 10.5.2012 22.33

    Risteilin viime kesänä sekä Kaldoaivissa ja Paistunturissa. Kenttätilanne vaihtelee suuresti, mutta muistaakseni ylös kipuamalla aika usein löytyi, silloin kun ylipäätään yritin. Välituntureilla olen liikkunut vain talvisin, ja siellä kenttää on kyllä tosi huonosti. Ropillakaan ei muistaakseni ole, tosin Ropin pohjoispuolen tuntureille varmaan yltää Lammasoaivin masto. Norjan rajan lähellä voi korkeimmilta tuntureilta päästä Norjan kenttään, mutta muuten ainakin minulla puhelin on ollut aika turha kapistus siellä.

Lisää kommentti rinkkaan

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: