Sokosti

Jokainen gramma on liikaa

Kategoria-arkisto: Köyhän vaellus

Varustelekan Mil-Tec housut ovat paskaa

Olen ostanut about neljät varustelekan Mil-Tec katkolahjehousut.

Näissä on ok leikkaus, sopivasti taskutilaa ja irroitettavat lahkeet kohtuurahalla (36 euroa).

Viimeisen kahden viikon aikana näistä on irronnut kolme nappia. Toinen, kun laitoin housuja kiinni ja toinen, kun hyppäsin SUV:ini penkille. Napit ovat käytännössä kiinni pyhällä hengellä.

Tässäpä äsken helvettiin lentänyt nappi, tai siis napin paikka:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus niitä lentää hittoon kaksi kerralla, eivät tajunneet myydä henkseleitä kylkiäisenä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerran olin Kuonjarjoen tuvalla, ja lahkeen alaosa jäi vähän kantapään alle. Tuloksena koko katkolahkeen vetoketju irtosi ompeleista. Lankana on kaiketi käytetty hämähäkinseittiä tai vastaavaa räkälankaa. No teipillä kasaan ja 23 km Kilpisjärvelle, onneksi olin paluumatkalla.

Perspuolella on vahvikeosa. En tiedä mikä sen funktio on, kun se irtoaa vaikka näillä ei juurikaan istuisi:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuossa kuvassa se on muuten irronnut vasta lievästi, toisista se irtosi lähes kokonaan. Mutta kyllähän tämmöisellä peikolla kuuluu roikkua häntä perässä pitkin kairaa.

Nämä ostamalla saa käytännössä valmiiksi leikatun ompelusarjan, joka on hepattu yhteen. Siitä on sitten helppo ommella saumat niin, että ne kestää esim. istumista tai kävelyä – tai pukemista.

Näin muuten käy, kun perstaskun nappi (joka on vielä kankaan alla jemmassa) kohtaa auton nahkapenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainittakoon, että olen ostanut halpahallista kympillä farkkuja joista ei napit lentele eikä lahkeet irtoile. Siinä mielessä nämä ovat pohjanoteeraus.

Kangashan näissä on lujaa kuin teräs, mutta se ei tarkoita, että ompeleet voi jättää tekemättä.

Varustelekasta saa paljon halvemmalla paljon parempaa kamaa, joten odotan sieltä suunnalta vastavittuiluja tuonne kommenttilaatikkoon. Onneksi näitä ei ollut talvisodassa, sillä muuten kirjoittaisin tätä jossain Тунгускаssa.

Mainitsinko että yksistä housuista reisitasku antoi periksi, ja rojut tippui pitkin kenttää.

Mainokset

Patvinsuolla köyhäilemässä

Kävin testaamassa halpasettiäni Pohjois-Arjalan Patvinsuolla. Mukana olisi siis:

  • Bilteman 17 euron teltta
  • LK 35 reppu 20 eur
  • Fleecehuopa ja Vaeltaja-makuupussi 25 eur
  • Kiinalainen minitrangian kopio 10 eur
  • 5 euron solumuovialusta
  • muutama muu ykköseuroja maksava kampe

Kaikkiaan koko setille ruokineen ja oluineen tuli hintaa alle 100 euroa.

Kävelin vuorokauden aikana 40 km, ensin Suomunjärven ympäri ja sitten Patvinpolun. Huonokuntoiselle aika kova veto – ja tuntui kyllä loppumatkasta ja varsinkin kotona.

Yötä olin Majaniemen taukopaikalla, Koitereen rannalla. En nähnyt ketään muuta koko reitillä, paitsi muutama karavaanari oli parkissa Kurkilahden P-paikalla. Kohde sopii siis nähdäkseni massoja välttelevälle talibaanille varsin hyvin.

Repulla oli painoa suht paljon vaikka kyseessä oli yhden yön reissu. Osaltaan paino selittyi suurehkolla nelosoluen ja makkaran määrällä. Kannoin myös kaikki vedet mukana, jotta ei tarvinnut ruveta keittopuuhiin. Eteläisen Suomen kohteet ovat siitä harmillisia, että pintavesiä ei kehtaa oikein juoda, mutta toisaalta kohteet ovat niin pieniä että muutaman litran voi kantaa mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen verran kuuma keli tuli jossain vaiheessa, että vesi meinasi loppua. Sitten tuli kuitenkin kunnon ukkoskuuro suoraan päälle. Onnekseni olin yhdellä taukopaikalla siihen aikaan, ja viritin kattilan puuvajan räystään alle. Puoli litraa sadevettä syntyi hetkessä.

Joka paikassa oli suht selkeät opasteet, mutta Patvinpolulla juuri kansallispuiston ulkopuolella metsähullutus on tehnyt hakkuita, niin että polkua ei meinaa löytää. Samoin polun viereen on hakattu aukko, ja tämän takia puita on kaatunut myöhemmin myrskyssä polulle tukkien sen. Sama firma sekä suojelee, että tuhoaa rahan kiilto silmissä, hankala arvostaa kovin korkealle.

Suomunjärvi on jees paikka. Polku on selvästi näkyvissä ja pitkoksissa ei ole säästelty. Mukavia hiekkarantoja on siellä täällä, ja telttailurantojakin useampia. Koska ruuhkaa ei ole, niin jokaiselle löytyy oma ranta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten tämän kansallispuiston nimikin sanoo, niin pääroolissa on kuitenkin suot. Siispä sinne ihmettelemään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka poluilla on usein metsässäkin pitkokset, niin varsinkin Teretin jälkeen metsäosuuksilla kasvaa korkea heinä joka märkänä kastelee housut ja kengät. Suosittelen ottamaan mukaan säärystimet. Kulkijoita on sen verran vähän, että polut ovat tosi kapeat, ja pitkoksetkin usein vain yhden lankun levyiset.

Ilta oli jo pitkällä, kun pääsin Teretin lintutornille ja siitä edelleen Majaniemeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teretin torni on suht korkea, puiden latvojen yläpuolelle yltävä. Raput olivat jyrkät ja hiton liukkaat. Takaisin piti tulla peruuttamalla.

Koitere on säännöstelty järvi ja siitä syystä rannoilla on jyrkät törmät. Kannot vedessä muistuttavat ajasta ennen vedenpinnan nostoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Patvinpolku jatkuu ensin Koitereen rantaa ja sitten tullaankin lossille, jolla pitää ajella Nälämänjoesta yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lossimatkan jälkeen on ensin metsää, sitten suota ja taas metsää, ja jopa pieni mäkikin. Muutenhan koko puiston alue on suhteellisen tasaista lakeutta, vaikka ollaankin vaarojen Suomessa. Ajoin muuten Patvinsuolle Lieksasta Kontiovaarantietä. Se on elämys, joka kannattaa käydä ajamassa, varsinkin talvella jos sattuu keli, että ei ole penkkoja ja tie on niljakkaalla jäällä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kumpanakin päivänä oli sadetta ja ukkosta, vaikka juuri ennen reissua sekä Ilmatieteenlaitos että Foreca lupasivat aurinkoa pilvettömältä taivaalta.

Varusteet toimivat. Rinkkaa on tosi hyvä kantaa, vaikka siinä on vain olkaviilekkeet. Teltta oli mitä oli. Yksikerroksisena se keräsi aika paljon kondenssia seinille, vaikka tuuletusaukko on katossa ja ulkonakin kävi tuulenvire koko yön. Syy lienee korvausilman saannissa – ulko-ovea ei voi pitää auki, koska mahdollinen sade tulisi suoraan jaloille hyttysverkon läpi johtuen viistosta oviseinästä. Teltta sopii just ja just 180-senttiselle, jos on yksin – silloinkin pitää nukkua vinottain.

Kympin trangia Ebaysta oli huippu – en huomannut eroa viralliseen versioon. Makuupussi ja viltti toimivat hyvin yhteen.

Jatkossa aion panostaa lähialueretkeilyyn enemmän, aina ei tarvitse lähteä viikoksi Lappiin tai kaukomaille retkeilemään.

 

Halvoilla kamoilla vaeltamaan, osa 4: keittiö

Halpojen kamojen metsästys jatkuu. Posti toi Kiinasta kotiovelle 10 euron (postikuluineen) tenukeittimen.

IMG_3087

Kuvan ulkopuolella on kansi ja säädin, kuten trangiassa. Aika pitkällehän tämä on Trangian kopio. Tärkein osa, eli kannen tiiviste näyttää olevan tarpeeksi laadukas pitämään tenut kuljetuksen aikana sisällä. Tuhlarithan polttavat aina tenun loppuun, mutta minä olen tottunut polttamaan vain sen minkä kertaa kohti tarvitsen.

Lisäksi keittiöön kuuluu testivoittaja, eli Motonetin teräsmuki (4,90 eur) ja Spork (alessa 1 eur). Puhditukseen 1 kpl tiskisieniä, joka maksaa about 10 snt. Muutahan sitä ei ole ennenkään keittiöön tarvittu, paitsi tietysti puoli litraa tenua (1,75 eur Biltemasta).

IMG_3089

Kokonaisuutena keittiö polttoaineineen kustansi 17,75 eur. Halvempiakin ratkaisuja on, tiedän. Mutta myös paljon kalliimpia, kuten varmaan suurimmalla osalla teistä lukijoista.

Painoa tälle viritykselle ilman polttoainetta tulee 315 grammaa. Edellisen postauksen kantolaitteen painoa arvosteltiin, aiheestakin – onhan se painava. Mutta jos mietitään Luiron tuvan seinällä olevaa rinkkariviä niin enemmistä niistä on Savotan 906:sia (3300 g) joissa on sisällä trangia kahvipannuineen (1500 g), niin näilläkin vehkeillä puhutaan jo jonkinsorttisesta grammarista (4,8 kg vs. 2,6 kg).

Ps. heivasin nyt kännykkäkameran sivuun ja rupesin kuvaamaan näitä rojuja oikealla kameralla.

Halvoilla kamoilla vaeltamaan, osa 3: reppu

Lupasin kertoa repusta. Tuli käytyä talvella etelässä ja Varustelekasta tarttui mukaan 20 eurolla Ruotsin armeijan LK-35 selkäreppu, jota on dumpattu ylijäämänä myyntiin vähän joka puolelle. Nämä myydään käytettyinä, mutta kun pääsin valikoimaan niin tämä näyttäisi olevan ihan käyttämätön. Retkeilyvälinekaupassa tämmöinen maksaisi varmasti noin 150-200 euroa, sillä esim. Partioaitassa tämän pikkuserkku Fjällräven Rucksack No 4 Large maksaa hintamielikuvineen ja brändilisineen 240 euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokoa on siis mallinimen mukaisesti 35 litraa. Sekä päällä, että alla on mahdollisuus kiinnittää tavaraa ulkopuolelle, joten ainakin teltta ja makuualusta tulee köytettyä niihin. Myös edessä alhaalla on ohuehko solki, se lienee jotain militaristijuttua varten (tai siihen saisi hakun roikkumaan vuorilla). Läpän päällä olevat hihnat ovat tosi isot, kiinnitettävän asian halkaisija voi olla jopa 25-30 cm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rintaremmiä ei ole, kiinnistyspisteet kylläkin. Lantiovyötäkään ei löydy, ja semmoisen kiinnitys olisikin hankalampaa. Toisaalta itse runko tukeutunee selkään joten kuten. En ajatellut modifioida kantosysteemiä sen kummemmin ennen ekaa reissua. Äkkiseltään tämä ei tuntuisi natisevan, kuten Savotan putkirinkat tekevät. Selkää vasten tulevat poikittaiset hihnat on kiristetty nauhoin, eikä vanttiruuvein kuten Savotassa.

Sisällä on iso kantikas ja vahvan oloinen päätasku ja suhteellisen tilava ”lehtitasku” selkää vasten. Taskun suu kiristetään nyörillä ja kiilalukolla.

Painoa on 2,3 kiloa, joten tämä on selvästi painavampi kuin esimerkiksi Savotan kevein putkimalli 725, joka painaa 1,8 kiloa. Grammaus ei oikein toteutunut tämän ostoksen kanssa, mutta tarkoitus on kuitenkin lähteä suhteellisen keveällä setillä liikenteeseen.

Halvoilla kamoilla vaeltamaan, osa 2: nukkuminen

Kakkososassa tarkastellaan nukkumiskamppeita. Paikallisesta Halpakaupasta tarttui mukaan Vaeltaja-merkkinen makuupussi, joka pakkautuu aika kompaktiin tilaan ja painaa 610 grammaa. Hintaa tuli 20 euroa.

DSC_0306

Lämpötiloista on mainittu +7/+11/+21 eli tämän kanssa tulee vilu Lapin kesässä huonolla tuurilla. Jotta Tapanit ja muut trollit eivät soita metsähallitusta, poliisia, aslakkia, rajan väkeä, palokuntaa ja vapepaa ennakkoon niin tarvitaan vielä jotain lämmikettä. Siispä Biltemaan ja sieltä tarttui mukaan hintaan 4,50 eur fleecehuopa.

DSC_0308

Tästä tulee nyt monikäyttöinen setti. Lämpimällä kelillä voi nukkua pelkällä makuupussilla ja oikein lämpimällä riittää pelkkä huopa. Kylmällä kelillä taas laitan ensin päälle 8 eurolla tarjouslaarista tarttuneen fleecekerraston, sitten kääriydyn huopaan ja lopuksi ahdan itseni tuohon makuupussiin. Luulisi tarkenevan kolmella kerroksella, varsinkin kun huovan avulla lämpöä saa juuri sinne, mistä kylmää eniten. Tämä on siis jopa monipuolisempi ratkaisu kuin kaksi makuupussia! Huopa painaa 525 grammaa ja on 130 x 170 cm.

Alustakin piti hankkia ja halpahallissa oli 180 x 50 cm solumuovialusta hintaan 4,50 euroa. Se painaa vain 175 grammaa.

DSC_0307Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, mutta yritän petrata ottamaan kuvat oikealla kameralla jatkossa…

Yhteensä rahaa paloi siis 29 euroa ja nukkumishommat on kasassa. Painoa tulee yhteensä 1310 grammaa, joka jopa hieman vähemmän kuin viisitoistakertaisella hinnalla hankittu grammattu settini (Haglöfsin pussi + Therm-a-Rest alusta). Tämä ei toki välttämättä ole  niin lämmin ja vie enemmän tilaa. Silti hinnanero on merkittävä.

Rahaa on nyt palanut yhteensä telttaan ja nukkumisvälineisiin 45 euroa. Seuraavassa kirjoituksessa paljastan miten ja millä hinnalla nämä siirtyvät paikasta toiseen selässäni.

Halvoilla kamoilla vaeltamaan, osa 1: teltta

Edellisessä artikkelissani kahvit lensivät suusta Haltin 190 euron laavua ihmetellessä. Siitä sisuuntuneena kehittelin mielessäni sairaan ajatuksen lähteä vaellukselle markkinatalouden katteita uhmaten, mahdollisimman halvoilla rojuilla.

Ensimmäisenä tarttui mukaan Biltemasta 17 euron Roskilde-teltta.

Kuva

Yksi kerros, lasikuitukaaret, painoa 1500 grammaa. Pohja on samanlaista materiaalia, kuin entisessä Bilteman teltassani, se pitää veden varmasti. Kaaritunnelit ovat laadukkaan oloiset ja kaaret menevät niistä läpi ok. Kaaritunnelit kiristetään vielä maahan narujen avulla. Ovessa on erikseen hyttysverkot ja päällysovet.

Kuva

Korkeimmalla kohdalla katossa on tuuletusaukko, jonka yli kaaret kulkevat. Sen päälle viritetään neljällä koukulla kangaspala suojaksi vettä vastaan. Rakenne on toisaalta yksinkertainen ja varmasti toimiva, mutta vaakasuoralla sateella päällyskangas on varmasti hieman liian nafti.

Kuva

Sisätilojen pituus on 200 cm, joka varmasti on riittävä minulle. Seinät nousevat kupolien tapaan suhteellisen jyrkästi ylöspäin, jolloin hukkatilaa ei juurikaan synny.

Suurin kysymys lienee myrskyn- ja vedenkesto. Haltin teltta hajosi kovalla tuulella samoille sijoille kotipihaan, missä tämä on kuvattu, mutta Bilteman kampe näyttää tukevammalta. Vedenkestoa testailin laittamalla sangon alle, kangas pussille ja pari litraa vettä päälle.

Kuva

Kolmen vartin liottelun jälkeen kangas oli hieman vettyneen oloinen, mutta alla oleva sanko oli kuiva. Vettyneisyys ilmeni pienenä kosteutena sisäpuolella (vai olikohan kondenssia kylmällä säällä sangon sisällä) ja veden poiskaadon jälkeen kankaassa oli selkeä tumma kostunut alue nähtävissä. Kankaassa näyttäisi olevan sen verran käsittelyä, että pingotettuna vesi valuu kuin hanhen selästä isoina pisaroina maahan. Tämä vettyminen on kuitenkin otettava huomioon, jos tulee pitkäkestoinen sade.

Pidän tätä kyllä vedenpitävänä tämän testin perusteella, koska vettä ei päätynyt sankoon saakka.

En ole tehnyt testiä muiden telttojeni kankailla, joten jos teillä lukijoilla on vastaavia testejä tehtynä, niin kommenttilaatikko odottaa tuloksianne.

Sinikeltaisen värityksen vuoksi tämä ei sovi sille tosimiesten vaeltajaporukalle, joka ensimmäisenä raktoo Fjällräveneistään Ruotsin liput irti.